Suun epiteelidysplasioista jopa 7–10 % kehittyy levyepiteelikarsinoomiksi. Sijainti kielessä ja dysplasian vaikeusaste lisäävät sen riskiä kehittyä syöväksi, kertoo väitöskirjatutkija Riikka Ellosen Cancer Treatment and Research Communications -lehdessä julkaistu tutkimus.
Takautuvassa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka usein suun epiteelin dysplasiat kehittyvät karsinoomiksi ja millaiset histologiset löydökset ennustavat dysplasioiden muuttumista maligneiksi. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin histologisten löydösten vaikutusta syöpäriskiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Turun yliopistossa diagnosoituja epiteelidysplasioita yli 29 vuoden ajalta (1982–2011). Tiedot potilaiden levyepiteelikarsinoomista poimittiin Syöpärekisteristä.
Tutkimuskriteerit täytti 681 potilasta. Dysplasiapotilaat olivat keskimäärin 59-vuotiaita, ja löydökset olivat yleisempiä naisilla. Suurin osa (noin
60 %) dysplasioista oli lieviä, mutta ensibiopsioista havaittujen dysplasioiden vaikeusaste kasvoi iän myötä.
Potilastietojen mukaan dysplasia löydettiin useimmin, joka viidennellä, kielestä. Tutkimuksen mukaan lähes puolet dysplasioiden sijainneista oli kuitenkin rekisteröimättä PAD-lähetteissä, joista tiedot poimittiin. Jos dysplasia sijaitsi kielessä tai oli vakava-asteinen, riski muutoksen malignisoitumiselle oli suurempi.
Lähes 95 %:lla epiteelidysplasiapotilaista oli myös muita histologisia löydöksiä päähistologisen dysplasia -diagnoosin lisäksi. Yleisimpiä rinnakkaislöydöksiä olivat hyperkeratoosi (ylisarveistuminen), hyperplasia (liikakasvu), haavaumat sekä atrofia, likenoidit tulehdukset ja hiivatulehdukset.
– Halusimme tutkia erityisesti haavauman, sienen ja likenoidin tulehduksen olemassaoloa, sillä nämä monimutkaistavat dysplasian diagnosointia niiden tulehduksellisen komponentin takia, kertoo Ellonen.
Tutkimuksessa havaittiin, että muut epiteelidysplasian yhteydessä havaitut löydökset eivät lisänneet malignisoitumisen riskiä.
Suun levyepiteelikarsinoomadiagnoosin sai 51 (7,5 %) tutkituista. Karsinooma löydettiin useimmin kielestä. Muutoksen kehittyminen dysplasiasta karsinoomaksi oli merkitsevästi nopeampaa vaikea-asteisessa dysplasiassa kuin lievemmin dysplastisessa muutoksessa.
Suun levyepiteelikarsinoomat diagnosoidaan usein myöhään. Ohjeena onkin ottaa koepala kaikista suun limakalvojen muutoksista, jotka persistoivat yli kaksi viikkoa. Korkeamman riskiasteen dysplasiapotilaat ja potilaat, joilla dysplasia on kielessä, voisivat hyötyä tiheämmästä seurannasta, jotta mahdollinen syöpä havaittaisiin ajoissa.
– Dysplasia-asteen vakavuus onkin otettu huomioon suusyövän Käypä hoito -suosituksen seurantavälisuositustaulukossa 1, muistuttaa Ellonen.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 3/2023
Lähde: Ellonen R, Suominen A, Kelppe J, Willberg J, Rautava J, Laine H. Histopathological findings of oral epithelial dysplasias and their relation to malignant transformation. Cancer Treat Res Commun 2022; 34: 100664. doi: 10.1016/j.ctarc.2022.100664. Julkaistu verkossa 24.11.2022.
