Suunielusyöpien määrän kasvu selittyy suurimmaksi osaksi papilloomaviruksen aiheuttamien tapausten lisääntymisellä. HPV-positiiviseen suunielusyöpään sairastuvat ovat keskimäärin nuorempia kuin muut suunielusyöpäpotilaat. Useimmiten taudin aiheuttaa korkean riskin HPV-tyyppi 16, joka on usein myös kohdunkaulan syövän taustalla.

Kohdunkaulan syövästä tunnetaan esiasteita, joita seulotaan Suomessa papa-kokeilla. HPV-positiivisessa nielusyövässä tällaisia esiasteita ei ainakaan toistaiseksi tunneta.

– Kohdunkaulassa syöpä kehittyy yleensä hyvin hitaasti, mutta nielussa syövän kehittymisen aikataulu on tuntematon, toteaa Lauri Jouhi.

– Lisäksi kohdunkaulan epiteelistä muutokset on helppo todeta ottamalla sivelynäyte, kun taas näytteen ottaminen syvältä nielurisoista on vaikeaa.

Nykynäkemyksen mukaan suunielun syövän yleistymisen taustalla on suuseksin yleistyminen.

– Suun korkean riskin HPV-infektio on todennäköisin miehillä, joilla on lukuisia suuseksipartnereita ja jotka tupakoivat.

On myös spekuloitu, että taudin yleistyminen voisi olla yhteydessä nielurisojen poistoleikkausten merkittävään vähentymiseen viime vuosikymmeninä.

– Papilloomavirus aiheuttaa syöpää immunologisesti aktiivisessa kudoksessa, jollaista risakudos nielurisoissa ja kielen tyven kielirisassa ovat.

HPV-positiiviseen nielusyöpään sairastuneet ovat keskimäärin nuorempia ja tupakoivat vähemmän kuin HPV-negatiiviseen syöpään sairastuneet. HPV-negatiivista tautia sairastavista potilaista on kolmen vuoden päästä taudin toteamisesta elossa noin puolet, mutta HPV-positiivista tautia sairastavista potilaista jopa 80 %. HPV-positiivista tautia sairastavat siis joutuvat elämään pitkään hoitojen jälkeisten haittavaikutusten kanssa. Jouhi analysoikin väitöskirjassaan potilaille tehtyjä hoitoja ja hoitotuloksia.

– Hoitojen haitat voivat olla merkittävät, sillä sädehoitoannos on yleensä suuri ja leikkauksessa joudutaan joskus esimerkiksi halkaisemaan alaleukaluu.

Jouhi pitää todennäköisenä, että tulevaisuudessa HPV-positiivista tautia sairastavia potilaita hoidetaan kevennetyillä menetelmillä. Tällöin potilaalle voitaisiin esim. antaa pienempi sädehoitoannos tai vähemmän haitallinen solunsalpaajalääkitys. Lisäksi pienempiä kasvaimia voitaisiin leikata robottiavusteisesti suun kautta. Maailmalla on jo meneillään useita satunnaistettuja prospektiivisia tutkimuksia, joissa kevennettyjen hoitojen tehoa testataan.

Myös kliiniseen käyttöön sopivien, uusien ennusteellisten biomerkkiaineiden löytäminen voisi mahdollistaa yksilöllisemmän hoidon. Jouhin väitöstyössä tutkittiin Tollin kaltaisten reseptorien (TLR) merkitystä suunielun syövässä. Tutkijat totesivat, että TLR 5:n, 7:n ja 9:n ilmentyminen erosi HPV-positiivisissa ja -negatiivisissa sekä p16-positiivisissa ja -negatiivisissa suunielusyövissä toisistaan. Lisäksi havaittiin, että voimakas TLR 5:n ja matala TLR 7:n ilmentyminen olivat yhteydessä korkeaan tautikuolleisuuteen HPV-positiivisilla potilailla.

– Näitä merkkiaineita pitää kuitenkin tutkia muillakin potilasaineistoilla, jotta voidaan selvittää, onko niillä todellakin ennusteellista arvoa.

Suomessa 11–12 -vuotiaat tytöt saavat nykyään maksuttoman HPV-rokotuksen, ja loppuvuodesta THL saattaa laajentaa rokotusohjelman myös poikiin. Jouhi kannattaa tätä, vaikkei ole täysin varmaa, että rokote ehkäisee suunielusyöpää.

– Se kuitenkin tiedetään, että rokotteet vähentävät tehokkaasti suun HPV-infektioiden esiintyvyyttä.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 6/2018

Lähteet:

Jouhi L. Oropharyngeal Cancer: Changing Management and the Role of Toll-like Receptors. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2018.
LT Lauri Jouhin haastattelu 6.4.2018.