Yhdistelmämuovipaikkojen tekemiseen ja korjailuun menee suomalaisen perushammaslääkärin työajasta yli puolet. Pitkäaikaistutkimusten perusteella tiedetään, että niin Suomessa kuin maailmallakin muovipaikkojen kestävyydessä on huomattavasti parantamisen varaa.

Kaikki Apollonia Symposiumissa 22.3.–23.3. luennoineet asiantuntijat korostivat, että hyvän muovipaikan tekeminen vaatii aikaa. Karkeasti ottaen etuhampaan paikkaamiseen pitää varata noin 20 ja takahampaan paikkaamiseen 45–60 minuuttia. Yhdessäkään työvaiheessa ei saisi oikaista. Lisäksi kaikkien käytettävien aineiden ja materiaalien käyttöohjeet pitää tuntea ja niitä tulee noudattaa.

Niin kauan kun hammaslääkäri käyttää tunnettujen valmistajien laadukkaita tuotteita, materiaaleilla itsessään on varsin pieni merkitys paikan toimivuuden ja kestävyyden kannalta. Tärkeämpiä ovat hammaslääkärin huolellisuus sekä potilaan suun olosuhteet, kuten kariesaktiivisuus ja paikkaan kohdistuva purentarasitus.

Paikkaushoidossa tulee käyttää kofferdamia. Se suojaa paikattavaa aluetta mikrobikontaminaatiolta ja ylimääräiseltä kosteudelta, joka pahimmillaan pilaa hoitotuloksen. Myös matriisi on tärkeä, sillä se suojelee naapurihampaita ja auttaa lisäksi täytteen reuna-alueiden ja erityisesti kontaktien muotoilussa.

Hyvä paikkaushoito alkaa vastapurijasta. Purentajäljet kannattaa ottaa sekä ennen täytteen tekoa että sen jälkeen, jotta purentakontakti varmasti osuu oikeisiin kohtiin. Kontaktipisteiden tulee olla hampaan reunaharjun gingivaalipuolella, jotta täyte ei murru eikä ruoka pakkaudu hampaiden väliin.

Hampaassa, johon on tehty kaviteetti ja suora täyte, purentarasitus jakautuu hyvin eri tavalla kuin intaktissa hampaassa. Paikatun hampaan murtumalujuus on huomattavasti intaktia hammasta heikompi: esimerkiksi premolaarissa, johon tehdään MOD-kaviteetti, rakenteellisesta lujuudesta menetetään 40–65 prosenttia.

Käypä hoito -suosituksen mukaan pehmennyttä kudosta voi jättää kaviteetin pohjalle jonkin verran, mikäli se on tarpeen pulpan suojaamiseksi. Kaviteetin reunoilta karies on kuitenkin poistettava täydellisesti kovaan hammaskudokseen saakka, jotta sidoksesta ja täytteen reunasulusta saadaan pitävä. Jos sidos tehdään karieksen hiemankin vaurioittamaan dentiiniin ja kiilteeseen, sen vahvuus heikkenee merkittävästi.

Erityisesti silloin, kun paikataan jo paljon korjattuja tai hyvin karioituneita, juurihoidettuja molaareja ja premolaareja, kuspien katkaisua kannattaa harkita. Yksi nyrkkisääntö on, että jos kuspiseinämän leveys on pienempi kuin kaviteetin seinämän korkeus, kuspi kannattaa katkaista. Pääsääntöisesti kuspit tulee katkaista vaakasuoraan.

Erilaisia sidostusaineita on markkinoilla kymmeniä. Tutkimukset osoittavat, että mitä monimutkaisempi ja työläämpi sidostusjärjestelmä on, sitä parempi on keskimäärin lopputulos. Kaksivaiheiset järjestelmät ovat hyvin suosittuja, mutta kolmivaiheiset ovat selkeästi niitä tehokkaampia. Itse-etsaavista järjestelmistä kaksivaiheiset taas ovat huomattavasti parempia kuin yksivaiheiset. Itse-etsaavilla sidosaineilla kiille ja dentiini kannattaa etsata erikseen, sillä kiille vaatii happamamman pH:n kuin dentiini.

Klooriheksidiiniä kannattaa edelleen käyttää, sillä se parantaa sidoksen pitkäikäisyyttä ja estää elimistön entsyymejä hajottamasta hampaan kollageeneja sidospinnassa. Sidosaineiden liuottimet on tärkeää muistaa haihduttaa kaviteetista, jottei sinne jää ylimääräistä vettä ja etanolia. Liuotin haihtuu parhaiten kevyellä, pitkällä puustin puhalluksella.

Kaviteettia täyttäessä on tärkeintä miettiä huolellisesti, mitä tekee – riippumatta siitä, mitä materiaalia käyttää. Bulk fill -materiaalit näyttävät tutkimusten mukaan toimivan suunnilleen yhtä hyvin kuin perinteiset yhdistelmämuovit.

Kaikki yhdistelmämuovit kestävät suussa hyvin ainoastaan, jos ne valokovetetaan oikein. Valokovettajan teho ja kärjen puhtaus on syytä tarkistaa säännöllisesti.

Lähteet: HLL, lääketieteellinen johtaja Kaj Karlssonin luento Kuinka teen hyvän muovitäytteen?, prof. Leo Tjäderhanen luento Kaviteetin muotoilu ja sidostus sekä prof. Lorenzo Breschin luento Bonding of materials in direct restorations Apollonia Symposiumissa 22.3.–23.3.2019.