Tulevaisuudessa parodontiittia voidaan ehkä hoitaa immunologisesti valjastamalla hampaan kiinnityskudoksen yksittäiset kemosensoriset solut (solitary chemosensory cells, SCC) säätelemään mikrobiomin koostumusta, esittää tuore tutkimus Nature Communications -lehdessä.

Tiedetään, että hampaan kiinnityskudosten mikrobiologinen tasapaino on tulosta isännän ja mikrobien monimutkaisesta vuorovaikutuksesta. Tieto niistä isännän solujen reseptoreista, jotka tunnistavat patogeenisia suubakteereita ja/tai niiden aineenvaihduntatuotteita, on kuitenkin edelleen niukka. Muutamissa tutkimuksissa on todettu, että makusolujen kaltaiset yksittäiset kemosensoriset solut ovat yksi solutyyppi, joka reagoi patogeenisten mikrobien läsnäoloon ja saa aikaan esimerkiksi antimikrobisten peptidien (AMP) erittymisen kudoksista. SCC:t toimivat immuniteetin vartijasoluina paitsi suuontelossa, myös esimerkiksi mahasuolikanavassa ja virtsateissä. Ienkudoksessa SCC:t reagoivat patogeenisten bakteerien lähettämiin signaaleihin Tas2-reseptoreidensa avulla ja välittävät makua signaloivia yhdisteitä laukaisten immuunireaktion, jonka tarkoituksena on estää bakteerien liikakasvu. Näin ikenen SCC:t säätelevät kudoksen mikrobikoostumusta ja suojelevat isäntää parodontiitilta.

Tässä tutkimuksessa tutkijat havainnoivat SCC-solujen toimintaa ja niiden vaikutusta parodontiitin kehittymiseen ja etenemiseen hiirten ikenissä. He osoittivat, että hiirten ikenien liitosepiteelistä löytyy SCC:itä ja että nämä solut ilmensivät – ihmisen vastaavien solujen tapaan – useita Tas2-reseptoreita sekä useita makua signaloivia yhdisteitä. Tutkijat jalostivat erilaisia poistogeenisiä hiiriä, joilta oli poistettu joko ikenen kemosensoriset solut tai jonkin makua signaloivan molekyylin tuotanto. Sitten he vertailivat näitä hiiriä villityypin hiiriin, joille oli kehittynyt parodontiitti ilman geenimuuntelua.

Tutkijat totesivat, että makua signaloivien molekyylien tuotannon poistaminen tai ikenen kemosensoristen solujen geneettinen poissaolo lisäsivät suun bakteerikuormaa, vähensivät mikrobiomin monimuotoisuutta ja tekivät mikrobiomista kaiken kaikkiaan patogeenisemman, mikä johti alveoliluukadon lisääntymiseen. Hiirten parodontiittia myös yritettiin hoitaa. Osoittautui, että oikea-aikainen hoito karvaan makuisella denatoniumilla ikenen SCC-solujen aktivoimiseksi lisäsikin antimikrobiaalisten peptidien ilmentymistä ikenissä ja hillitsi parodontiittia. Tämä tapahtui kuitenkin vain villityypin hiirillä, sillä hoito ei vaikuttanut poistogeenisiin hiiriin.

Tutkijat toteavatkin, että ikenen SCC:t tarjoavat lupaavan mahdollisuuden hoitaa parodontiittia immunologisin keinoin, valjastamalla immuniteetti säätelemään suun mikrobiomia. Heidän mukaansa tämä vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimuksia sekä hiirimalleilla että ihmisillä. Ihmisillä on tehtävä kliinisiä, kontrolloituja tutkimuksia, jotta saataisiin selville ikenen SCC-solujen tarkempi merkitys parodontiitin patogeeneesissa.

Tutkijoiden mukaan heidän havaintonsa ovat kiinnostavia myös siksi, että joissakin ihmispopulaatioissa esiintyy makureseptorien polymorfismeja. Eräässä genotyypissä tietty karvaan maun reseptori ei toimi lainkaan, jolloin henkilö ei maista karvasta makua. Onkin mielenkiintoinen kysymys, liittyykö karvaan maun aistimisen puutos ihmisellä suurempaan riskiin sairastua suun infektiotauteihin. Ehkä myös yksilöllisesti räätälöityjen hoitojen kehittäminen tähän geneettisen ominaisuuden aiheuttamaan ongelmaan voisi olla mahdollista. Kiintoisaa on myös, että kemosensoristen solujen toiminta saattaa selittää, miksi esimerkiksi Hammaslääkärilehdessä 11/19 esitelty puolukkasuuvesi tehoaa inflammaatioon ja tasapainottaa suun mikrobistoa. 

Lähde: Zheng X, Tizzano M, Redding K, He J, Peng X, Jiang P. ym. Gingival solitary chemosensory cells are immune sentinels for periodontitis. Nat Commun 2019; 10(1): 4496.