Vaikka ehkäistävissä, karies on yksi yleisimmistä lapsuusajan taudeista maailmassa. Vanhempien lasten suunterveys on parantunut, mutta ongelma on edelleen huomattava nuoremmilla lapsilla.
Murrosikäisten motiiveja suunterveydestä huolehtimiseen on tutkittu paljon. Nuorempien lasten motiiveja ja ymmärrystä, miksi he harjaavat hampaitaan on tutkittu huomattavasti vähemmän. Näiden syiden selvittämisestä on apua suunterveyden edistämisen hankkeiden ja oppimateriaalien suunnittelussa.
Tutkimuksessa tutkittiin 6–7- ja 10–11-vuotiaita lapsia, koska lapset ovat siinä iässä, että hampaiden harjaus vanhempien valvonnassa on yleensä päättymässä ja murrosikäisten motiivit eivät ole vielä ajankohtaisia. Tutkimuksessa oli mukana 66 lasta Cardiffista Englannista. Lapsille tehtiin puolistrukturoidut haastattelut, joilla pyrittiin selvittämään, miten lapset ymmärtävät ja mitä ajattelevat hampaiden harjauksesta.
Hampaiden harjausrutiinit olivat olemassa, mutta vanhemmat enemmänkin kehottivat kuin valvoivat harjausta. Perheolosuhteiden muuttuessa rutiini kuitenkin kärsi. Kotona kehotettiin harjaamaan hampaat, mutta jos lapsi oli muualla, kuten isovanhempien, toisen vanhemman tai kaverin luona, harjausrutiinia ei ollut. Isovanhemmat kunnostautuivat kehottamisessa, ehkä jopa enemmän kuin kotona, mutta muualla asuva vanhempi ei niinkään, johtuen luultavasti systemaattisen rutiinin puuttumisesta.
Vaikka hampaiden harjaus on rutiinia, ei lapsilla ollut selkeää kuvaa siitä, miksi niin tehdään, vaan niin vain tehdään. Hampaita harjataan, koska niin käsketään tekemään. Myös suun puhdistus, raikastaminen ja suun ulkonäkö ovat syitä hampaiden harjaukseen. Lapsen mielestä hampaiden harjauksella pyritään myös estämään hampaiden putoamista, mutta karieksen ehkäisyyn lapset eivät harjaamista yhdistä. Sen sijaan rohkaisevaa oli, että lapset yhdistivät reikiintymisen ruokavalioon; lähinnä makeisiin ja limsoihin. Lapset eivät tienneet, kuinka paljon käyttävät aikaa hampaiden harjaukseen tai miten sen tekevät, mutta sähköhammasharjat olivat suosittuja lasten keskuudessa. Hampaiden harjauksen unohtumisen keskeiset syyt olivat väsymys, innostus tai häiriötekijät.
Lasten vastausten perusteella vanhempien tietoisuus suunterveydestä on heikko, kun ottaa huomioon kuinka vähän lapset pitivät vanhempiaan tiedonlähteenä koskien hampaiden harjausta. Opettajat olivat suurin tiedonlähde, sitten hammaslääkärit, sukulaiset (muut kuin vanhemmat), kirjoitettu materiaali, televisio ja vanhemmat. Tutkijat kuitenkin epäilivät, että opettajien keskeinen asema saattoi johtua siitä, että haastattelut tehtiin koulussa.
Kati Kyyrö, Apollonia
Lähde: Gill P, Stewart K, Chetcuti D, Chestnutt IG. Children’s understanding of and motivations for toothbrushing: a qualitative study. Int J Dent Hyg 2011; 9: 79–86.
