Implantit selviytyivät parhaiten ylläpitohoitoon sitoutuneilla potilailla 20 vuoden seurannassa
Italialaisessa kliinisessä seurantatutkimuksessa saatiin lupaavia pitkän aikavälin tuloksia implanttien selviytymisestä. Tutkimuksessa oli mukana sekä kiinnityskudokseltaan terveitä että parodontiitin vuoksi hoidettuja potilaita. Kudostason implantit selviytyivät myös niillä parodontiittipotilailla, jotka osallistuivat säännölliseen ylläpitohoitoon.
Implantteja asetetaan yhä enemmän potilaille, joilla on hoidettu parodontiittia. Toistaiseksi on kuitenkin ollut vain vähän kliinistä pitkäaikaista tutkimusnäyttöä parodontiitin vuoksi hoidetuille potilaille asennettujen implanttien selviytymisestä.
Italialaistutkijat selvittivät kudostason SLA-implanttien selviytymistä 20 vuoden seurannassa. Potilasaineisto koostui 149 osittain hampaattomasta implanttihoitoon hakeutuneesta henkilöstä (keski-ikä 50 vuotta). Tutkimuksessa verrattiin implanttihoidon onnistumista kiinnityskudoksiltaan terveillä sekä hoidetuilla parodontiittipotilailla. Potilaat jaettiin kolmeen ryhmään: hampaiden kiinnityskudoksen suhteen terveet (PHP), potilaat, joilla oli keskivaikea hampaiden kiinnityskudoksen menetys (mPCP) ja potilaat, joilla oli vaikea hampaiden kiinnityskudoksen menetys (sPCP).
Kymmenen vuoden seurantaan osallistui 123 ja kahdenkymmenen vuoden seurantaan 84 potilasta, joilla oli yhteensä 172 implanttia. Potilailta jouduttiin poistamaan seuranta-aikana 12 implanttia biologisten tai mekaanisten komplikaatioiden vuoksi. 93 % implanteista säilyi seuranta-ajan loppuun (PHP 94,9 %, mPCP 91,8 % ja sPCP 93,1 % [p = 0,29]).
Hammasimplantit säilyivät yhtä hyvin (p > 0,05) kahdella ylläpitohoitoon sitoutuneella ryhmällä eli kiinnityskudokseltaan terveillä ja parodontiitin vuoksi hoidetuilla potilailla. Ylläpitohoitoon sitoutumattomat parodontiittipotilaat sen sijaan menettivät implantin kerroinsuhteella 14,59 (CI 1,30–164,29; p = 0,03) verrattuna ylläpitohoitoon sitoutuneisiin kiinnityskudokseltaan terveisiin potilaisiin.
Tutkijoiden mukaan implanttihoidolla voidaan saavuttaa hyvä pitkän aikavälin hoitotulos niillä potilailla, jotka sitoutuvat yksilölliseen ylläpitohoitoon. Komplikaatioiden ja implantin menettämisen riski on puolestaan suurempi niillä parodontiittipotilailla, jotka eivät sitoudu ylläpitohoitoon.
– Tutkimuksen tulos on looginen ja samalla tärkeä muistutus potilasvalinnan, potilaan informoinnin ja ylläpitohoidon merkityksestä pyrittäessä hyvään hoitotulokseen. Meillä on implanttihoidoista parodontiittipotilaille myös oma suomalainen Vältä viisaasti -suositus vuodelta 2018, jossa kehotetaan välttämään implanttihoitoja tupakoivilla parodontiittipotilailla, jotka eivät sitoudu säännölliseen ylläpitohoitoon, toteaa erikoishammaslääkäri, HLT Elisa Kopra Helsingin yliopistosta.
Kopra muistuttaa, että italialaistutkimus on toistaiseksi ainoa prospektiivinen implanttitutkimus, jossa on tuloksia yleisesti käytössä olevista kudostason implanteista 20 vuoden seuranta-ajalta.
Vuokko Maria Nummi, Hammaslääkärilehti 12/2022
Lähde:
Roccuzzo A, Imber J-C, Marruganti C, Salvi, GE, Ramieri G, Roccuzzo M. Clinical outcomes of dental implants in patients with and without history of periodontitis: A 20-year prospective study. J Clin Periodontol 2022. Julkaistu verkossa 10.8.2022. DOI: 10.1111/jcpe.13716.
Uutisen vinkkaajana ja asiantuntijatarkastajana on toiminut HLT, EHL Elisa Kopra Apollonian Implantologian jaostosta.