Kallonsisäiset valtimopullistumat eli aivovaltimoaneurysmat (AA) ovat aivovaltimoiden laajentumia, jotka eivät useimmiten oireile mitenkään, mutta puhjetessaan ne aiheuttavat hengenvaarallisen aneurysmaattisen lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV). AA:ia esiintyy 2–3 prosentilla väestöstä, ja monilla näistä henkilöistä ei ilmene tunnettuja aneurysmien riskitekijöitä kuten alkoholin liikakäyttöä, tupakointia tai korkeaa verenpainetta. Usein ei myöskään tiedetä, miksi aneurysma jollakin henkilöllä puhkeaa ja toisella ei.

Aneurysmista puhkeaa lähes kolmasosa, ja puhkeamiseen liittyvä kuolleisuus on noin 40 %. Korkean kuolleisuuden vuoksi aneurysmia hoidetaan ennakoivasti endovaskulaarisilla ja mikrokirurgisilla toimenpiteillä, joihin liittyy vakavia komplikaatioita. Näin ollen tarvittaisiin uusia keinoja ennakoida puhkeamisriskiä ja siten välttää tarpeettomia hoitoja.

AA:ien muodostumista ja niiden puhkeamista välittää aneurysmaseinämän tulehdusreaktio. Aiemmin on todettu, että suubakteerien DNA:ta löytyy reilusti yli puolesta kallonsisäisiä aneurysmia, ja lisäksi AA-potilailla on raportoitu suuri parodontiitin esiintyvyys. Itä-Suomen ja Oulun yliopiston tutkijoista koostuva ryhmä selvitti ensimmäistä kertaa kontrolloidussa tapaustutkimuksessa, liittyykö kliinisesti havaittu parodontiitti AA:n muodostumiseen ja SAV:n syntyyn.

Tutkimuksessa verrattiin tapaus-verrokkiasetelmassa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hoidettuja, hampaallisia AA-potilaita (n = 76, joista 42 AA- ja 34 SAV -potilaita) Terveys 2000 -tutkimuksen osallistujien joukosta saatuihin, terveisiin ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin (n = 70). Lisäksi tutkijat selvittivät Terveys 2000 -seurantatutkimuksen potilasaineistolla (n = 5 170), onko alkutilanteessa havaittu parodontiitti riskitekijä SAV:lle 13 vuoden seurannan aikana. Seurantatiedot kerättiin sairaaloiden HILMO-rekistereistä ja kuolemansyyrekisteristä.

KYS:n tapaus-verrokkiaineistossa 91,9 %:lla tutkituista todettiin parodontiitti eli ainakin yksi yli 4 mm syvä ientasku, ja 48,6 %:lla vaikea parodontiitti eli ainakin yksi yli 6 mm syvä ientasku. Parodontiitin esiintyvyys oli 1,4 kertaa korkeampi ja vaikean parodontiitin 1,9 kertaa korkeampi AA-potilailla kuin verrokeilla. Tässä aineistossa parodontiitti liittyi kallonsisäisiin aneurysmiin ristitulosuhteella 5,3 (p = 0,039) ja vaikea parodontiitti ristitulosuhteella 6,3 (p = 0,024). Ientaskuverenvuodolla havaittu yhteys oli vielä voimakkaampi, erityisesti jos sitä ilmeni 4–6 hammassekstantissa (OR 34,4; p < 0,001).

Myös T2000-seurantatutkimuksessa lähtötilanteessa diagnosoitu parodontiitti ja ientulehdus lisäsivät SAV-riskiä merkittävästi: COX-regressioanalyysin perusteella ≥ 6mm:n ientasku yli 3 hampaassa nosti riskin yli 22-kertaiseksi ja ientaskuverenvuoto 4–6 hammassekstantissa yli 8-kertaiseksi 13 vuoden seurannan aikana.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan ilmennyt merkitsevää eroa parodontiitin ja vaikean parodontiitin prevalenssissa sen mukaan, oliko potilaan aneurysma puhjennut tai puhkesiko se seuranta-aikana. Sekä KYS:n aineistossa että T2000-seurantatutkimuksessa havaittu parodontiitin ja ienverenvuodon yhteys AA:iin ja SAV:hen oli riippumaton muista tunnetuista riskitekijöistä.

Tutkijoiden mukaan gingiviitti ja parodontiitti todennäköisesti kasvattavat SAV:n riskiä sen kautta, että ne lisäävät elimistön taipumusta kehittää aneurysmia. Suun tulehdussairaudet voivat lisätä myös puhkeamattoman aneurysman seinien inflammaatiota ja edistää siten pullistuman puhkeamista. Aiheesta kuitenkin tarvitaan lisää epidemiologisia ja mekanismeihin liittyviä tutkimuksia.

Lähde: Hallikainen J, Lindgren A, Savolainen J, Selander T, Jula A, Närhi M. ym. Periodontitis and gingival bleeding associate with intracranial aneurysms and risk of aneurysmal subarachnoid hemorrhage. Neurosurg Rev 2019. Julkaistu verkossa 10.4.2019.