Potilaan suun limakalvolla on ollut epäilyttävä haavauma jo lähes kuukauden. Kyllä tästä täytyy ottaa kudosnäyte, kliinikko toteaa.
Seuraava vaihe on pohtia hetki.

– Kudosnäytteen otto on aina suunniteltava, ennen kuin ryhtyy toimeen, muistuttaa HLT, EHL Jaana Willberg.

– Näytteenotossa täytyy huomioida alueen anatomia, näytteenoton mahdolliset vasta-aiheet sekä vuotoriski.

On myös harkittava, vaatiiko näytteenotto antibioottiprofylaksian.

Biopsia-alueen puudutus tehdään muutosalueen ympärille, ei suoraan sen kohdalle. Suoraan näyteenottoalueelle tehty puudutus voi aiheuttaa näytteeseen verenvuotoa ja johtaa epiteelin irtoamiseen ­sidekudoksesta.

Edustava näyte voidaan ottaa joko kirurgisella veitsellä tai stanssilla. Limakalvonäytteen halkaisijan tulee olla vähintään 4 mm, ja näytteen syvyyden on oltava vähintään 4–5 mm. Tavallisesti limakalvonäyte otetaan stanssilla, jonka halkaisija on 6 mm. Kun näyte otetaan haavasta, on tärkeää saada mukaan myös haava-alueen reunan ehjää limakalvoa; näin nähdään haavan reunan epiteeli ja sen kasvutapa. Tavallisimmat virheet näytteenotossa ovat näytteen liian pieni koko tai pinnallisuus tai se, että epiteeli on irronnut sidekudoksesta.

– Näytettä on varottava rutistamasta instrumenteilla. Pyri suoristamaan näyte paperinpalan päällä, sillä tämä helpottaa näytteen oikeaa orientaatiota laboratoriossa.

Willberg korostaa, että esimerkiksi laajoista limakalvojen muutosalueista kannattaa ottaa useita näytteitä, sillä kudosnäytevastaus saattaa olla erilainen näytteenottokohdasta riippuen. Eri kohdista otetut näytteet on kuljetettava erillisissä näytepurkeissa.

Willberg muistuttaa myös, että aina ei kannata ensimmäiseksi ryhtyä ottamaan koepalaa.

– Joskus ensisijaista on poistaa hammasplakki ja hammaskivi ja pyrkiä siten eliminoimaan ikenessä tai limakalvolla esiintyvä sekundaarinen tulehdusreaktio. Vasta tämän jälkeen voidaan selvittää kudosnäytteellä, mistä sairaudesta tai muutoksesta on kyse.

Kudosnäytteet fiksoidaan ja kuljetetaan 10-prosenttisessa formaliinissa, ja ne voidaan lähettää postitse näytekuljetukseen tarkoitetuissa pakkauksissa.

Tuorenäytteet rakkulasairauksien tai muiden autoimmuunisairauksien immunofluoresenssitutkimusta varten voidaan toimittaa suoraan laboratorioon keittosuolaliuokseen kostutettuina tai postin kautta erikseen laboratoriosta tilatussa kuljetusaineessa.

Näytepurkkiin tarvitaan potilaan nimi, henkilötunnus ja näytteenottopäivämäärä.

– Näytteen suunta tai muut tunnistettavat alueet voidaan merkata kudosnäytteeseen esimerkiksi ompelulangan avulla.

Näytteen lisäksi tarvitaan hyvä lähete, johon tulee potilaan yhteystietojen ohella lähettävän kliinikon yhteystiedot, kliiniset tiedot sekä kliininen diagnoosi. Tarvittaessa lähetteeseen voidaan liittää kliinisiä kuvia. Jos näyte on otettu leukaluun alueelta, sen mukaan tarvitaan röntgenkuva tai vähintään röntgenlausunto.

– Mikäli epäilet pahanlaatuisuutta, merkitse näyte kiireelliseksi.

PAD-lausuntoa tulee aina verrata kliiniseen diagnoosiin ja kliiniseen kuvaan.

– Jos nämä eivät tunnu täsmäävän, konsultoi patologia tai erikoissairaanhoidon yksikköä.

Patologillekin kliininen diagnostiikka tuottaa välillä haasteita. Esimerkiksi odontogeenisella keratokystalla on sille tyypillinen histologinen kuva, mutta jos kysta on tulehtunut, nämä muutokselle ominaiset histologiset piirteet saattavat hävitä.

Potilaalle tieto PAD-vastauksesta on aina annettava suoraan, joko kasvotusten tai puhelimitse.

– Mieti etukäteen, mitä ja miten kerrot potilaalle, Willberg muistuttaa.

– Tämä on luonnollisesti erityisen tärkeää silloin, jos muutos on osoittautunut pahanlaatuiseksi.

Lähde: HLT, EHL Jaana Willbergin luento Suun kudosnäyte – tuliko hyvä näyte ja diagnoosi? Hammaslääkäripäivillä 14.11.2020.