Nykyaikainen aivotutkimus on osoittaneet, että plasebot saavat aikaan mitattavissa olevia muutoksia aivoissa. Perinteisesti plasebo- eli lumevaikutuksella tarkoitetaan vaikutuksia, jotka eivät johdu valmisteen kemiallisista ominaisuuksista. Plasebon psyykkiset vaikutukset näkyvät kuitenkin aivokemiassa.
Plasebomekanismeja on monia ja vaikutus riippuu siitä, mitä sairautta ja millä tavalla hoidetaan. Mekanismeja on tutkittu mm. kivun, masennuksen ja Parkinsonin taudin yhteydessä. Tutkimuksessa on osoitettu esimerkiksi, että potilaan vaste tietoisesti saatuun kipulääkkeeseen on parempi kuin tietämättä saatuun samaan annokseen. Syynä on aivojen oman opioidituotannon aktivoituminen. Parkinson-potilailla plasebo vaikuttaa puolestaan dopamiinijärjestelmään, kun positiivinen suggestio aktivoi molekyylien toimintaa.
Plasebovaikutus voi olla merkittävä myös tavallisessa potilas-lääkärisuhteessa. Aivojen kuvantaminen ja neurobiologiset tutkimukset pystyvät todentamaan psykologisia ilmiöitä kuten esim. hoitosuhteen laadun, potilaan odotusten ja toivon ylläpitämisen vaikutuksia.
– Potilas-lääkärisuhde pitäisi nostaa uuteen arvoon, totesi Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Lääkäripäivillä. Hänen mukaansa hoitosuhteen merkitystä ja luottamuksen rakentamista pitäisi opettaa myös entistä enemmän lääkärikoulutuksessa.
Plasebovasteen mekanismien tutkimus on auttanut ymmärtämään toipumisen ja oireiden lieventymisen mekanismeja. Lääkehoitoa plasebovaikutus ei korvaa, mutta se voi olla merkittävä lisä hoidossa. Karlssonin mielestä lumevaikutus onkin sanana harhaanjohtava ja selkeämpää olisi puhua esim. hoitovaikutuksesta.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 3/2014
Lähde: Prof. Hasse Karlssonin alustus Se näkyy aivoissa – entä sitten? Lääkäripäivillä 10.1.2014.
