Suomalaisten hoitosuositusten käyttöönoton tutkimista tarvittaisiin lisää, toteavat tutkijat Duodecim-lehdessä julkaistussa implementointitutkimuksia käsitelleessä kirjallisuuskatsauksessa. Käyttöönoton eli implementoinnin tutkimuksen merkitys korostuu erityisesti mm. suurten sote-hankkeiden myötä.

Vaikka Käypä hoito -suositukset tunnetaan Suomessa laajasti, ei se välttämättä takaa käytäntöjen muuttumista suositusten mukaisiksi. Implementoinnin eteen on tehtävä töitä, ja se vaatii usein mm. paikallisten suositusten tai hoitoketjujen laatimista. Käypä hoito -suositusten käyttöönottoa ohjaamaan on julkaistu oppaita ja implementoinnin tueksi materiaalia. Lisäksi implementointitutkimuksen suunnitteluun ja käyttöönoton arviointiin on laadittu viitekehys.

Nyt tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, paljonko suomalaisten hoitosuositusten implementoinnista on julkaistu vertaisarvioituja tutkimuksia, minkälaisia implementointitutkimuksia on tehty ja millaisia tuloksia niistä on saatu. Samalla testattiin tämänkaltaisten tutkimusten arviointiin kehitettyä viitekehystä. Tutkimukseen valikoitui kuusi julkaisua, joista poimittiin tutkimuksen tavoitteet, implementoinnin menetelmät ja päätulosmuuttujat.

Tutkimuksessa havaittiin, että toimintatatapojen muutosta oli tutkittu eniten, kun taas asenteita selvitettiin puolessa tutkimuksista. Muutoksia potilaan terveydessä selvitettiin yhdessä tutkimuksessa, mutta yksikään tutkimus ei tarkastellut väestötason terveysmuutoksia.

Yleisin implementointimenetelmä oli etä- tai lähikoulutus, vaikka koulutuksen vaikuttavuus on todettu tutkimuksissa heikoksi tai kohtalaiseksi. Toiseksi yleisin menetelmä oli paikallisten suositusten tai toimintamallien laatiminen. Lisäksi käytettiin nk. monitekijäistä menetelmää. Paikallisesti laadittujen suositusten lisäksi yliopistonlehtori Aura Heimonen näkee myös peruskoulutusvaiheen tärkeänä implentoinnin työkaluna.

– Oma arvioni suositusten tehokkaasta jalkauttamisesta on työyhteisön itsensä laatimat hoitosuositukset/-kaaviot Käypä hoito -suositusten perusteella. Hammaslääkärin peruskoulutuksessa Käypä hoito -suositukset ovat toistuvasti esillä, ja tämä on myös hyvin tehokas tapa jalkauttaa suosituksia.

Tavoitteena tutkimuksissa oli usein muutos toimintatavoissa ja tiedoissa, taidoissa ja asenteissa.

Katsaustutkimuksen mukaan hoitosuositusten vaikuttavuustutkimusta on tehty Suomessa vähän, ja määrällisissä tutkimuksissa tilastollisesti merkittäviä tutkimuksia on hyvin vähän. Hoitosuositusten toteutumista on puolestaan tutkittu suhteellisen paljon. Tutkijat toivovatkin lisää nimenomaan käyttöönottoa selvittävää tutkimusta ja painottavat käytettyjen tutkimusmenetelmien merkitystä.

Hoitosuositukset tukevat hammaslääkäriä potilastyössä

Hammaslääketieteen puolelta tutkimustarpeeseen vastaa osaltaan HLK Sonja Arposen (Helsingin yliopisto) syventäviin opintoihin liittyvä kyselytutkimus, jossa selvitetään, miten hammaslääkärit hyödyntävät Käypä hoito -suosituksia kliinisessä työssään ja kuinka hyödyllisiksi he kokevat suositukset. Myös tässä tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi suosituksen keskeisten asioiden toteutumista käytännön työssä.

Kyselytutkimuksen analysointi on vielä kesken, mutta alustavien tulosten mukaan hieman yli 80 % (241/291) kyselyyn vastanneista hammaslääkäreistä piti Käypä hoito -suosituksia potilastyön kannalta hyödyllisinä. Suosituksia ja potilasohjeita käytetään laajasti työn tukena.

– Käypä hoito -suositusten suositustekstejä ilmoitti käyttäneensä 93,5 %, potilasohjeita 81,4 % ja näytönastekatsauksia 39,2 % vastaajista, kertoo syventävien opintojen työtä ohjaava Heimonen.

Tutkimuksen valmistuttua tulokset julkaistaan Hammaslääkärilehdessä.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 12/2017

Lähde: Ahtiluoto A, Kaila M, Komulainen J, Mäkelä M, Sipilä R. Suomalaisten hoitosuositusten käyttöönoton tutkimusta tarvitaan lisää. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2017; 133(18): 1647–54.

Aura Heimosen sähköpostihaastattelu 9.–11.10.2017.