Runsas sosiaalinen pääoma, erityisesti sosiaalinen osallistuminen, näyttää edistävän yksilön terveyttä, osoittaa THM Tarja Nieminen väitöskirjassaan. Tutkimuksen mukaan sosiaalinen pääoma kasautuu nuorille, hyvin koulutetuille ja naimisissa oleville.
Sosiaalinen pääoma on usein liitetty terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimustulokset eivät ole kuitenkaan aina olleet johdonmukaisia, sillä sosiaalista pääomaa on määritelty monin eri tavoin tutkimusperinteestä ja tutkimusalasta riippuen. Väitöstutkimuksessa sosiaalinen pääoma on määritelty sosiaalisten verkostojen kautta syntyväksi resurssiksi, joka voi tuottaa hyötyä, kuten terveyttä. Nieminen tarkastelee sosiaalista pääomaa yksilön näkökulmasta ja tutkii sen yhteyttää terveyskäyttäytymiseen sekä terveyteen Suomessa. Sosiaalista pääomaa mitattiin kolmen eri ulottuvuuden avulla: sosiaalinen tuki, sosiaaliset verkostot ja osallistuminen sekä luottamus ja vastavuoroisuus. Tutkimuksessa tarkasteltiin näiden ulottuvuuksien yhteyttä elintapoihin, koettuun terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja kuolleisuuteen.
Tutkimus perustuu Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoon. Suomen 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavasta 8 028 henkilön otoksesta 89 % osallistui haastatteluun ja 80 % laajaan terveystarkastukseen. Tutkimus sisälsi monipuolisen valikoiman kysymyksiä terveydentilasta, elintavoista, työ- ja toimintakyvystä sekä terveyspalveluiden käytöstä. Tutkimuksessa oli myös laaja valikoima sosiaalisen pääoman mittaamisessa käytettyjä kysymyksiä.
Tutkimuksen mukaan sosiaalista pääomaa on eniten muun hyvinvoinnin tavoin mm. nuorilla, hyvin koulutetuilla ja naimisissa olevilla.
– Kuitenkin kaikki väestöryhmät näyttivät hyötyvän sosiaalisesta pääomasta, Nieminen toteaa.
Tutkimus osoittaa, että etenkin sosiaalinen osallistuminen oli voimakkaasti yhteydessä kaikkiin hyvän terveyden osatekijöihin ja elintapoihin. Sen yhteys kuolleisuuteen oli miehillä tilastollisesti merkitsevä ja naisilla lähes merkitsevä. Kroonisista sairauksista huolimatta ne, joilla oli paljon sosiaalista pääomaa, kokivat terveytensä paremmaksi verrattuna niihin, joilla sosiaalista pääomaa oli vähän.
Terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat edelleen suuria. Niukka sosiaalinen pääoma ja heikompi terveys kasautuvat myös. Niemisen mukaan terveyttä olisi mahdollista edistää ja terveyseroja vähentää kehittämällä keinoja sosiaalisen osallistumisen lisäämiseen erityisesti niissä väestöryhmissä, joissa sosiaalista pääomaa on vähän · ja joilla usein on myös paljon terveysongelmia. Näitä keinoja miettiessään hän muistuttaa mm. vertaistuen merkityksestä.
– Ongelmana tietysti on, että henkilöt, jotka tarvitsisivat osallistamista, eivät itse välttämättä hakeudu toisten seuraan. Tapaamispaikkojen tulisikin olla helposti saavutettavissa ja maksuttomia – jonkinlaisia julkisia olohuoneita. Esimerkiksi Japanissa saatiin hyviä tuloksia hankkeessa, jossa ikäihmisille tarjottiin mahdollisuus tavata toisia julkisissa ”salongeissa”, kertoo Nieminen.
Suun terveydenhuollon henkilökuntakin voi olla avainroolissa tunnistaessaan syrjäytymisvaarassa olevan potilaan ja onnistuessaan ohjaamaan hänet muiden ihmisten pariin. Kivuttomalla ja terveellä suulla on myös suuri merkitys sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 7/2015
Lähde: Nieminen, T. Healthier together? Social capital, health behaviour and health. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2015.
