Bioaktiivisen alkalisen eli emäksisen restauraatiomateriaalin käyttö voi mahdollisesti korjata biofilmin pH:ta ja auttaa hampaan pinnan remineralisaatiossa, todetaan tuoreessa laboratorio-olosuhteissa tehdyssä tutkimuksessa.

Karieksen hallinnassa suun biofilmin kariogeenisten bakteerien, kuten S. mutansin, tuottamien happojen neutralisointi ja sitä kautta biofilmin symbioosin säilyttäminen on
avainasia.

Markkinoille on hiljattain tullut uudentyyppisiä korjaavan hoidon materiaaleja. Valmistajan mukaan nämä lasi-ionomeerin kaltaiset, alkaliset bioaktiiviset materiaalit vapauttavat hydroksidi-, kalsium- ja fluoridi-ioneja ja neutraloivat näin kariogeenisten bakteerien tuottamia happoja, mikä kohottaa biofilmin pH:ta ja edesauttaa hampaan pinnan remineralisaatiota. Väitteen tueksi on kuitenkin toistaiseksi niukasti näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitettiinkin laboratorio-olosuhteissa yhden alkalisen korjaavan hoidon materiaalin (Cention ® N, Ivoclair) vaikutusta S. mutansia sisältävän biofilmin pH:hon ja sen alla olevan dentiinin kovuuteen.

Tutkimuksessa käytettiin dentiininäytteitä, jotka valmistettiin 14 poistetusta, terveestä ihmisen poskihampaasta. Neljään osaan jaetuista hampaista valmistettiin neljäntyyppisiä näytteitä. Näyteryhmä 1 toimi terveenä kontrollidentiininä, kun taas näyteryhmät 2–4 demineralisoitiin kemiallisesti. Ryhmään 2 muotoiltiin paikka kontrollimateriaalina toimivasta yhdistelmämuovista (Filtek™ Z350 [FZ], yht. 31 näytettä) ja ryhmään 4 testattavasta materiaalista (Cention ®N [CN], 31 näytettä). Näyteryhmien 2 ja 4 päälle muodostettiin S mutansia sisältävä biofillmi. Ryhmälle 3 tehtiin vain kemiallinen demineralisointi.

Näyteryhmien 2 ja 4 biofilmien pH määritettiin 24 tunnin kuluttua. Paikkamateriaaleista vapautuvien hydroksidi-, fluoridi- ja kalsiumionien määrä mitattiin 6 tunnin sekä 1, 3, 7, 14 ja 28 päivän kohdalla. Kaikkien näytteiden mikrokovuus mitattiin Knoopin kovuuslukuna 20, 40 ja 60 µm:n syvyydestä okklusaaliselta pinnalta 30 päivän kuluttua.
Tilastollisessa analyysissa käytettiin riippumattomien otosten t-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä ja toistomittausten varianssianalyysiä.

CN:n päällä olevan biofilmin pH (4,45) oli 24 tunnin kohdalla merkitsevästi korkeampi (p < 0,05) kuin FZ:n päällä olevan (4,06). CN:stä vapautui kaikissa aikapisteissä monisatakertaisesti enemmän sekä hydroksidi-, fluoridi- että kalsiumioneja kuin FZ:stä. Tiedetään, että erityisesti hydroksidi-ionit osallistuvat biofilmin pH:n säätelyyn. Demineralisoidun dentiinin kovuus CN:n alla oli merkitsevästi korkeampi kuin näyteryhmän 3 (pelkkä demineralisoitu dentiini) alla kaikissa mitatuissa syvyyksissä ja korkeampi kuin FZ:n alla olevan dentiinin 20 ja 40 µm:n syvyyksissä.

Terveen dentiinin kovuus oli mitatuissa syvyyksissä selkeästi parempi kuin kaikissa muissa ryhmissä.

Tulokset viiittavatkin siihen, että Cention ®N ja vastaavat alkaliset bioaktiiviset materiaalit voivat mahdollisesti vähentää sekundäärikarieksen esiintyvyyttä. Sekundäärikaries on yleisin korjaavan hoidon epäonnistumisen syy. Kuitenkin materiaalin potentiaaliin ehkäistä sekundäärikariesta vaikuttavat hyvin monet asiat, ja siksi aiheesta
tarvitaan jatkossa kliinisiä tutkimuksia.

– Korjaavaan hoitoon kaivataan yhdistelmämuovien rinnalle lisää vaihtoehtoja, ja bioaktiiviset materiaalit voisivat olla yksi mahdollisuus, toteaa EHL, yliopisto-opettaja Päivi Havela.

– Tässä tutkimuksessa tarkasteltu materiaali on lupaava runsaasti paikkojen uusimista aiheuttavan sekundäärikarieksen ehkäisyssä, mutta siitä tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 14/2022

Lähde: Wiriyasatiankun P, Sakoolnamarka R,Thanyasrisung P. The impact of an alkasite restorative material on the pH of Streptococcus mutans biofilm and dentin remineralization: an in vitro study. BMC Oral Health; 22(1): 334.

doi: 10.1186/s12903-022-02354-4