Alkuvuodesta 2024 Clinical Oral Investigations -lehdessä julkaistussa artikkelissa tutkittiin lasihybriditäytteen (korkeaviskoosinen lasi-ionomeeri erillisellä suojalakalla) ja yhdistelmämuovitäytteen (nanohybridiresiinikomposiitti) ennusteita. Viiden vuoden seurantatutkimuksessa täytemateriaalien ennusteen todettiin olevan samaa luokkaa taka-alueen keskisuurissa ja laajoissa paikkauksissa.
Tutkimus nähtiin tarpeelliseksi, sillä laajojen yhdistelmämuovirestauraatioiden toteuttaminen taka-alueelle vaatii aikaa ja hyviä teknisiä taitoja hammaslääkäriltä. Lasi-ionomeerisementit ovat vähemmän tekniikkaherkkiä, mutta kestävyydeltään heikompia, minkä vuoksi niitä on pidetty lähinnä väliaikaisina paikkamateriaaleina.
Tutkimus vertasi lasihybridin (Equia FORTE, GC) ja yhdistelmämuovin (Tetric EvoCeram, Ivoclar Vivadent) kliinistä suorituskykyä keskisuurissa ja laajoissa molaarialueen paikkauksissa.
Seurantatutkimukseen osallistui yhteensä 180 potilasta. Tutkimusta toteutettiin yhteistyössä neljän hammaslääketieteellisen yliopiston kesken Zagrebissa Kroatiassa, Izmirissä Turkissa, Belgradissa Serbiassa ja Milanossa Italiassa. Satunnaistetun pitkäaikaistutkimuksen aineisto koostui potilasta, jotka tarvitsivat kaksi kahdelle pinnalle ulottuvaa, luokan II molaarialueen restauraatiota samaan leukaan, keskiviivan eri puolin (split-mouth). Paikattavien hampaiden tuli olla vitaaleja, ja niillä tuli olla vastapurija, viereinen hammas ja vähintään yksi kontaktipiste. Paikkauksen tarve johtui joko karieksesta tai vanhan täytteen uusimisesta. Karieksen poisto toteutettiin selektiivisesti pulpan puoleisella seinämällä.
Jokaiselle tutkittavalle potilaalle tehtiin kaksi paikkaa. Toinen paikkaus tehtiin yhdistelmämuovilla ja toinen lasihybridillä. Toimenpiteen aikana kosteuskontrolli toteutettiin vanurullilla ja tehoimulla lasihybridipaikkamateriaalia käytettäessä ja kofferdamilla yhdistelmämuovia käytettäessä.
Seurannan aikana kaksi kalibroitua arvioitsijaa jokaisessa yliopistossa pisteytti restauraatiot vuosittain FDI-2- systeemiin perustuen. Seuranta-aika oli viisi vuotta.
Viiden vuoden jälkeen kahden tutkitun materiaalin välillä havaittu ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p > 0,05). Materiaalien välillä ei havaittu myöskään eroa FDI-2-luokituksen mukaisissa biologisissa ja toiminnallisissa ominaisuuksissa. Tutkimus ei arvioinut estetiikkaa.
Seurannan aikana suurempi osa lasihybridipaikoista vaati korjausta. Yleisimpänä syynä korjaukseen oli molemmilla materiaaleilla paikan lohkeaminen.
Tutkimuksen johtopäätöksenä lasihybridiä voidaan käyttää laajoissa taka-alueen kahden pinnan restauraatioissa jopa pitkäaikaisena täytemateriaalina.
– Lasi-ionomeerit ja lasihybridit ovat pitkään olleet hammashoidossa väliaikaisina täytemateriaaleina. Lasi-ionomeereista on kehitetty uudempi versio, jäykkä lasi-ionomeeri (high-viscosity glass-ionomer cement), johon lasihybridivalmisteet kuuluvat. Lasihybridit kestävät kulumista aiempaa paremmin, kommentoi HLT, EHL Anne Laajala.
– Uusi tutkimus osoittaa, että lasihybridejä voidaan käyttää myös taka-alueen pysyvinä täytteinä. Tämä voi helpottaa etenkin kariesriskipotilaiden hoitoa sekä sellaisten potilaiden hoitoa, joiden kariologisessa hoidossa tai purennan kuntoutuksessa ilmenee viivettä. Huomionarvoista on, että tutkimusaineisto koostui kokonaan aikuisista eikä yleistystä voida tämän tutkimuksen pohjalta antaa lapsipotilaiden hoitoon. Lasi-ionomeeri on paikkaushoidon Käypä hoito -suosituksessakin (2023) mainittu usein indikaatioin, ja tutkimus vahvistaa tätä tietoa.
Sanni Räsänen, Hammaslääkärilehti 6-7/2024
Tiedeuutisen asiantuntijatarkastajana toimi Apollonian kariologian ja endodontian jaoston sihteeri HLT, EHL Anne Laajala.
Lähde: Miletić I, Baraba A, Krmek S J, Perić T, Marković D, Basso M ym. Clinical performance of a glass-hybrid system in comparison with a resin composite in two-surface class II restorations: a 5-year randomised multi-centre study. Clin Oral Invest 2024. Julkaistu verkossa 20.1.2024. https://doi.org/10.1007/s00784-024-05491-y
