Anni Sjöblom
Suunielusyövän ilmaantuvuus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä etenkin länsimaissa, ja suurin osa uusista tapauksista on ihmisen papilloomavirus (HPV) -riippuvaisia levyepiteelikarsinoomia.
Tupakointi ja runsas alkoholin käyttö ovat HPV:n ohella tärkeimpiä suunielusyövän riskitekijöitä.
Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi kaulakyhmy ja/tai kipu suunielun alueella, kuten nielurisoissa, kielen tyvessä, pehmeässä suulaessa tai nielun takaseinässä.
Vuodesta 2018 Maailman terveysjärjestö on suosittanut suunielusyövän erottelua kahteen alaluokkaan: HPV-riippuvaiseen ja HPV-riippumattomaan suunielusyöpään. Oireenkuvat eroavat alaluokkien välillä, ja HPV-riippuvaisessa taudissa ennuste on suotuisa ja vaste hoitoon on parempi verrattuna HPV-riippumattomaan tautiin. Valitettavasti HPV:stä riippumatta tauti todetaan usein edenneessä vaiheessa, mikä johtuu esimerkiksi hankalasti havaittavasta sijainnista ja seulontajärjestelmien puuttumisesta. Onnistunutkin hoito on usein potilaalle raskas, ja haittavaikutukset voivat joskus olla elinikäisiä. Uusia keinoja kaivataan kipeästi, jotta diagnostiikka nopeutuu ja hoitomuodot kehittyvät.
Väitöstutkimuksen tarkoitus oli tarkastella HPV-riippuvaisen ja HPV-riippumattoman suunielusyövän eroja. Halusimme myös etsiä mahdollisesti kliiniseen käyttöön sopivaa biomerkkiainetta, jota voitaisiin hyödyntää diagnostiikassa, seurannassa ja eri hoitomuodoissa. Tarkastelimme erilaisia kudos- ja seerumispesifisiä biomerkkiaineita, joilla on aiemmissa tutkimuksissa ollut ennusteellista ja kliinistä merkitystä muissa syövissä. Potilasnäytteistä selvitettiin merkkiaineiden pitoisuuksia, ja niitä verrattiin kliinisiin parametreihin (esimerkiksi potilaan ikä ja kasvaimen koko) ja seurantatietoihin. Potilasdata kerättiin Helsingin yliopistollisen sairaalan sähköisestä potilasrekisteristä, ja sitä päivitettiin tarpeen mukaan, kun tutkimus eteni. Merkkiainemäärityksissä käytettiin immunohistokemiaa ja immunofluorosenssitutkimuksia. Statistiikka tehtiin SPSS-ohjelmistolla.
Vastaavaa merkkiainetta voitaisiin jatkossa hyödyntää taudin hoidossa esimerkiksi seulontatarkoituksiin, mikä voisi nopeuttaa taudin havaitsemista etenkin niissä tapauksissa, joissa kasvain näkyy huonosti. Tällaista merkkiainetta ei ole HPV-määritysten lisäksi käytössä suunielusyövän hoidossa. Biomerkkiaineita on aiemmin hyödynnetty menestyksekkäästi muiden syöpien hoidossa.
Tuloksemme olivat lupaavia. Löysimme useita merkittäviä eroja HPV-riippuvaisen ja HPV-riippumattoman suunielusyövän välillä, ja löydös on vahvistettu myöhemmissä tutkimuksissa. Merkkiaineanalyyseissä havaitsimme useita merkittäviä korrelaatioita merkkiainepitoisuuksien/immunopositiivisuuden ja taudin kliinisten parametrien ja ennusteen välillä. Löydöksemme kannustavat lisätutkimuksiin suuremmilla aineistoilla. Tarkemmat tutkimukset merkkiaineiden toimintamekanismista suunielusyövässä solutasolla ovat myös suositeltavia, sillä tietoa voitaisiin mahdollisesti hyödyntää hoitomuotojen kehittämisessä.
Biomarkers in HPV-related and HPV-unrelated Squamous Cell Carcinoma: Novel Tools to Enhance Survival Assessment and Treatment Modalities
ANNI SJÖBLOM
HLL
VASTAVÄITTÄJÄ
Jutta Huvila, dosentti LKT, erikoislääkäri
Turun yliopisto ja TYKS
KUSTOS
Antti Mäkitie, professori, LKT, erikoislääkäri
Helsingin yliopisto ja HYKS
ESITARKASTAJAT
Jukka Laine, dosentti, LKT, erikoislääkäri
Jaakko Pulkkinen, dosentti, LKT, erikoislääkäri
Turun yliopisto ja TYKS
OHJAAJAT
Jaana Hagström1,2, professori
Timo Carpén1, LKT, EL
Antti Mäkitie1, professori
1Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen sairaala
2 Turun yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9575-3
