Kasvomurtumia todetaan erityisesti miehillä, ja murtumat syntyvät tavallisimmin väkivallan seurauksena. Vanhemmissa ikäluokissa valtaosa kasvomurtumapotilaista on kuitenkin naisia ja murtumat liittyvät tyypillisesti kaatumistapaturmiin.
Kasvomurtumien yhteydessä potilailla esiintyi usein myös kasvojen ulkopuolisia vammoja eli oheisvammoja. Väestön ikärakenteen muuttuessa vanhempien ikäluokkien osuus kasvomurtumapotilaista on kasvanut, mutta tutkimustieto ikääntyneiden potilaiden kasvomurtumista sekä niihin liittyvistä erityispiirteistä on edelleen vähäistä.
Tässä retrospektiivisessa tutkimuksessa vertailtiin 60-vuotiaiden ja tätä vanhempien kasvomurtumapotilaiden vammalöydöksiä ja niiden etiologiaa alle 60-vuotiaiden potilaiden vastaaviin. Tutkimuksen aineisto koostui 2 682 täysi-ikäisestä kasvomurtumapotilaasta, jotka oli diagnosoitu ja hoidettu vuosina 2013–2018 Helsingin yliopistollisen sairaalan Töölön tapaturma-asemalla.
Potilaista 72 % oli miehiä ja 28 % naisia. Oheisvammoja todettiin 32 %:lla potilasta. Yleisin oheisvamma oli traumaattinen aivovamma, jollainen havaittiin 15 %:lla.
Ikääntyneiden ryhmässä 64 %:lla vammamekanismina oli kaatuminen maan tasalla. Nuoremmassa ikäryhmässä kaatuminen oli vammamekanismina vain 17 %:lla. Keskikasvot murtuivat iäkkäämmillä useammin kuin nuoremmilla potilailla (68 % vs. 55 %). Tilastollisen analyysin perusteella 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla todettiin olevan nuorempaan ikäryhmään verrattuna 1,6-kertainen riski oheisvammaan kasvomurtuman yhteydessä (95 % CI 1,5–1,8; p < 0,001). Kun vammamekanismi ja kasvomurtuman tyyppi otettiin huomioon, ikääntyneillä ilmeni 1,8 kertaa todennäköisemmin oheisvammoja useammassa kuin yhdessä elinjärjestelmässä (95 % CI 1,3–2,5; p < 0,001). Lisäksi ikääntyneillä todettiin 2,2 kertaa todennäköisemmin aivovamma (95 % CI 1,6–2,9; p < 0,001) ja 2,3 kertaa todennäköisemmin kaulan alueen vamma (95 % CI 1,5–3,6; p < 0,001) kuin nuoremmilla potilailla, ja heillä oli nuorempiin verrattuna 6,8-kertainen todennäköisyys menehtyä vammoihinsa (95 % CI 2,9–15,6; p < 0,001).
Väestön ikääntymisen myötä vanhempien ikäluokkien osuus kasvomurtumapotilaista lisääntyy. Ikääntyneiden kasvomurtumapotilaiden sukupuolijakauma sekä murtumien etiologia, murtumatyypit ja oheisvammat eroavat selvästi nuorempien potilaiden vastaavista. Vanhemmilla kasvomurtumapotilailla myös todetaan huomattavasti enemmän kasvojen ulkopuolisia vammoja. Ikääntyneiden potilaiden erityispiirteet pitääkin huomioida kasvomurtumapotilaan moniammatillisessa hoidossa. Suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkärit ja erikoislääkärit ovat avainasemassa ikääntyneiden kasvomurtumapotilaiden erityispiirteiden ja oheisvammojen tunnistamisessa.
Painotuoretta tiedettä esittelee kansainvälisissä lehdissä juuri julkaistuja suomalaistutkijoiden tuloksia.
Are the Elderly With Maxillofacial Injuries at Increased Risk of Associated Injuries?
Linda-Lotta Kokko1, 2, Tero Puolakkainen3, 4, Auli Suominen5, Johanna Snäll3, 4, Hanna Thorén 2, 6
1Suu-ja leukasairaudet, Satakunnan keskussairaala
2Suu- ja leukasairauksien osasto, Turun yliopisto
3Suu- ja leukasairauksien linja, HUS
4Suu- ja leukasairauksien osasto, Helsingin yliopisto
5Hammaslääketieteen laitos, Turun yliopisto
6Suu- ja leukasairaudet, TYKS
J Oral Maxillofac Surg 2022; 80(8): 1354–60. Julkaistu verkossa 2.5.2022.
doi: 10.1016/j.joms.2022.04.018.
