Hammaslääkärilehteen perustettiin Painotuoretta tiedettä -palsta keväällä 2020. Palstan idea on sama kuin Duodecim-lehden In press -palstan: tutkijat esittelevät tiiviisti omin sanoin suomeksi vertaisarvioituja tutkimuksiaan, jotka on juuri julkaistu jossakin kansainvälisessä lehdessä.
Painotuoretta tiedettä -palstan kirjoitusten pituus on 2 500–3 500 merkkiä välilyönteineen.
– Toiveenamme on, että saisimme kirjoituksia monipuolisesti hammaslääketieteen eri alojen tutkijoilta, toteaa Hammaslääkärilehden tieteellinen päätoimittaja Mataleena Parikka.
– Suomalaiset tutkijat tekevät korkeatasoista tutkimusta monenlaisilla aloilla ja julkaisevat hyvin erilaisissa lehdissä, ja tätä laajaa kirjoa olisi tärkeää saada nykyistä enemmän kliinikoiden tietoon.
Hammaslääkärilehdessä julkaistaan myös toimittajien kirjoittamia tiedeuutisia. Ne eivät kuitenkaan pysty kattamaan kotimaisen tutkimuskentän koko kirjoa, joten Painotuoretta tiedettä -palsta on tärkeä lisä.
Suomeksi tiivistäminen voi tuottaa ahaa-elämyksiä
Hammaslääkärilehti päätti kysyä Painotuoretta tiedettä -palstalle tänä vuonna kirjoittaneilta nuorilta tutkijoilta ja heidän ohjaajiltaan näkemyksiä palstasta. Kannattaako omasta tutkimuksesta kirjoittaa palstalle, ja onko se työlästä?
Helsingin yliopiston kliininen opettaja, HLT, EHL Elisa Kopra kirjoitti Hammaslääkärilehden 4/22 Painotuoretta tiedettä -palstalle Frontiers in Cellular and Infection Microbiology -lehdessä julkaistusta tutkimuksestaan otsikolla Yleisesti käytetyt antibiootit vaikuttavat suun tulehdustilaan ja mikrobiomiin.
Kopra sekä tutkimusryhmän johtaja, professori Pirkko Pussinen toteavat, että Painotuoretta tiedettä -tekstin tekeminen ei ole kovin aikaa vievää, sillä noin 3 500 merkin pituinen tiivistelmä syntyy yleensä helposti artikkelin abstraktin pohjalta.
– Abstraktia voi sitten tarpeen mukaan laajentaa kliiniseen ja yleistajuiseen suuntaan, Pussinen pohtii.
Kopra myös muistuttaa, että lehden tiedetoimittajien antama editointi- ja kielenhuoltoapu helpottavat kirjoittajan työtä.
Turun yliopistossa sosiaalihammaslääketieteen yliopisto-opettajana toimiva tutkija HLL Hanna Suokko kirjoitti numeroon 6/22 Painotuoretta tiedettä -tekstin Community Dentistry and Oral Epidemiology -lehdessä julkaistusta tutkimuksestaan. Suokon tutkimuksessa ilmeni, että myös isien – ei ainoastaan äitien – hampaidenharjaustottumuksilla oli vaikutusta siihen, harjattiinko perheissä 1-vuotiaiden lasten hampaat suositusten mukaan.
– Oman tutkimuksen ydinasioiden kääntäminen ja tiivistäminen suomeksi kannattaa ehdottomasti jo tutkijan itsensä takia, Suokko pohtii.
– Kun tällaista tiivistelmää laatii äidinkielellään kliinikkoyleisölle, samalla tulee jäsentäneeksi asiaa myös itselleen.
Tutkimusryhmän johtajan, professori Satu Lahden mielestä tutkijan pitää ehdottomasti osata kirjoittaa tutkimuksestaan myös äidinkielellään.
– Äidinkieli on tutkijan ajattelun ensisijainen kieli, ja meillä tieteentekijöillä on eettinen velvollisuus viestiä tutkimuksestamme muullekin kuin englanninkieliselle tiedeyhteisölle, hän toteaa.
– Suomenkielisen julkaisutoiminnan arvostuksen voi nähdä myös lääkäripuolella esimerkiksi siinä mittavassa työssä, jota Duodecim tekee lääketieteen suomen kehittämiseksi.
Lahti muistuttaa, että peruskliinikko ei välttämättä puhu ”tieteen kieltä” kovin hyvin eikä usein ehdi seurata monia tieteellisiä lehtiä.
– Meidän tutkijoiden on osattava selittää ja poimia kliinikoille tutkimuksestamme olennaiset asiat, jotta he taas voisivat hyödyntää tutkimuksiamme kliinisessä työssään ja kommunikoida asiat ymmärrettävästi potilaille.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 13/2022
