Suomalaistutkimuksen mukaan lasten ja nuorten suunterveys on parantunut ja hammashoidon tarve on vähentynyt 2001–2013. Paikkaustoimenpiteiden määrä on vähentynyt, mutta etenkin tarkastuksiin, anestesiaan ja oikomishoitoon liittyvien toimenpiteiden määrä on lisääntynyt selkeästi. Iso osa tarkastuskäynneistä ja ehkäisevästä hoidosta kohdistuu ”terveisiin” lapsiin.

Retrospektiivisessä tutkimuksessa selvitettiin lasten ja nuorten hoidontarvetta ja tehtyjä hoitotoimenpiteitä 2001–2013 sekä seurantajakson aikana tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksessa oli mukana viiden suomalaisen terveyskeskuksen alle 18-vuotiaiden potilaiden (yht. 320 000 lasta) hammashoitotiedot kultakin vuodelta. Toimenpiteet luokiteltiin 14 kategoriaan ja lapset kolmeen ikäryhmään (0–6-, 7–13- ja 14–17-vuotiaat).

Tutkimusjakson aikana tutkituille lapsille ja nuorille tehtiin noin 2,5 miljoonaa hoitotoimenpidettä. Yli puolet toimenpiteistä kohdistui keskimmäiseen ikäluokkaan, 17 % tehtiin nuorille ja loput pienille lapsille. Koko tutkimusjakson aikana neljäsosa hoitotoimenpiteistä oli hammastarkastuksia, viidesosa oli oikomishoitoa, 15 % kuului ehkäisevään hammashoitoon, restoratiivista hammashoitoa oli 14 % ja anestesiaa 8 %. Yhteensä nämä kategoriat kattoivat 82 % toimenpiteistä. Proteettiset toimenpiteet ja TMD-oireiden hoito olivat hyvin harvinaisia lapsilla ja nuorilla.

Tutkimusjakson aikana tehtyjen hoitotoimenpiteiden määrä lisääntyi lähes 17 %. Erityisesti nuorten kohdalla toimenpiteiden määrä kasvoi potilasta kohden hyvin selkeästi.

– Oli yllätys, että lapsille ja nuorille tehdään näin paljon hoitotoimenpiteitä, vaikka lasten hoidontarve on tutkitusti vähentynyt, miettii EHL, vs. johtava ylilääkäri Jari Linden.

– Tutkimuksemme ei tarjoa vastausta syihin, mutta uskoisin, että taustalla on mm. poisoppimisen vaikeus. On totuttu toimimaan tietyn mallin mukaan.

Suurimmat muutokset tutkimusjaksolla olivat ehkäisevän hoidon lisääntyminen noin 68 prosentilla ja anestesiahoidon kasvu lähes 50 prosentilla. Ortodonttisen hoidon toimenpiteiden määrä kasvoi myös noin 17 %, vaikka oikomishoidon kriteerit eivät muuttuneet tutkittuna aikana.

– Jatkossa olisi esimerkiksi tärkeää selvittää, kuinka moni lapsi oikeasti tarvitsee oikomishoitoa ja mikä on purentavirheiden yleisyys. Oikomishoidolle on raja-arvot, mutta miltä todellisuus oikeasti näyttää terveyskeskuksissa.

Samanaikaisesti paikkaustoimenpiteiden osalta laskua oli lähes 60 prosenttia. Linden muistuttaakin, ettei kariestilanne ole räjähtämässä käsiin lapsilla, vaan suuri hoidontarve kohdistuu pieneen joukkoon.

Hoidontarve väheni seurantajaksolla kaikissa tutkituissa ikäryhmissä. Tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten hammashoito ei kohdistu kuitenkaan tarpeiden mukaan. Yllättävä havainto oli se, että ne lapset, joilla oli enemmän hoidontarvetta, saivat vähemmän ehkäisevää hoitoa kuin ei hoidon tarpeessa olevat lapset. Tutkijoiden mukaan ”terveiden” lasten hoitotoimenpiteiden määrän lisääntyminen on jopa huolestuttava trendi. Linden peräänkuuluttaakin keskustelua siitä, millainen hoito ja tuki tuottaisi eniten suunterveyttä.

– Tutkimuksissa on todettu, että terveydenhuollon toimet vaikuttavat vain pienen osan ihmisen terveydestä (n. 10 %). Tärkeintä on omahoito ja vanhemmilta siirtyvät terveystavat. Todennäköisesti suurimmassa hoidontarpeessa olevat lapset tarvitsisivatkin jotain ihan muuta kuin ehkäisevää hoitoa. Näiden lasten kohdalla pitäisi panostaa koko perheen tukemiseen.

Lähteet:

Linden J, Widström E, Sinkkonen J. Children and adolescents´ dental treatment in 2001–2013 in the Finnish public dental service. BMC Oral Health. 2019; 19(1): 131. Julkaistu verkossa 1.7.2019.

McGinnis JM, Williams-Russo P, Knickman JR. The case for more active policy attention to health promotion. Health Aff 2002; 21(2): 78–93.