Eroosion on ennustettu hivuttautuvan merkittäväksi kansanterveysongelmaksi Suomessa. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:een perustuvan tutkimuksen mukaan noin puolella aikuisista on puuttumista vaativia eroosiomuutoksia. Lasten ja nuorten osalta laajat tutkimukset puuttuvat, mutta pienemmissä alueellisissa tutkimuksissa yli 80 prosentilla suomalaisnuorista on havaittu jonkinasteista eroosiota. Sievissä tehdyssä tutkimuksessa 35 prosentilla nuorista oli ainakin ehkäisevän hoidon tarvetta ja Vaasan kenttätutkimuksessa jopa 74 prosentilla.

– Eroosio on lisääntynyt selvästi nuorilla, vaikka indeksiarvot ovat vielä matalampia kuin muualla Euroopassa. Ainakin informaation tarvetta on paljon, kertoo HLT, erikoistuva hml Viivi Alaraudanjoki.

Alaraudanjoki muistuttaa, että eroosion ja kulumisen diagnosointi on osa rutiininomaista hammastarkastusta. Eroosioon tulee puuttua rohkeasti varhaisessa vaiheessa ja hoidon lisäksi selvittää taustalla olevat syyt.

– Tärkeää on, ettei huokaista helpotuksesta, jos suussa ei ole kariesta, vaan eroosio tulisi huomioida tarkastusvälissä. Potilaat ovat usein hyvin huolissaan asiasta, muistuttaa Alaraudanjoki.

Eroosion hyvä dokumentointi auttaa niin hammaslääkäriä kuin potilasta. NIOM:n ja Oulun yliopiston tekemän tutkimuksen (866 vastaajaa) mukaan suomalaishammaslääkäreistä 38 % otti kliinisiä kuvia eroosiovauriosta ja vajaa 60 % ei kuvannut koskaan. Noin neljännes suomalaisista hammaslääkäreistä kertoi ottaneensa joskus kipsimalleja eroosion seurannan tueksi, 72 % ei ottanut koskaan kipsimalleja. Vastaavassa NIOM:n tutkimuksessa Norjassa norjalaishammaslääkäreistä yli puolet oli ottanut valokuvia ja kipsimalleja seuratakseen eroosion etenemistä.

– Ilman asianmukaista dokumentointia, on vaikea sanoa potilaalle esimerkiksi vuoden päästä, miten tilanne on muuttunut, pohtii Alaraudanjoki.

BEWE-luokitus avuksi eroosion kirjaamiseen

Tällä hetkellä CPI:n kaltainen Basic Erosive Wear Examination (BEWE) on vahvin ehdokas kansainväliseksi indeksiksi eroosion luokitteluun. BEWE-mallissa eroosiota mitataan sekstanteittain, ja sekstantin indeksi 0–3 annetaan pahiten vaurioituneen hampaan pinnan mukaan. Arvolla 0 hampaissa ei ole kulumisvauriota, arvo 1 tarkoittaa lieviä muutoksia hampaan pinnalla, arvo 2 kuvaa tilannetta, jossa alle puolet hampaan pinnan pinta-alasta on eroosion vaurioittamaa, ja arvon 3 saa, jos yli puolet hammaspinnan pinta-alasta on eroosion vaurioittamaa. Arvion jälkeen sekstanttien pisteet lasketaan yhteen, ja summaindeksin perusteella suunnitellaan potilaan hoitoa ja neuvontaa. Vaurioiden vakavuuden mukaan hoitoon kuuluu ennaltaehkäisevää keskustelua ja syiden läpikäymistä, paikkalista hoitoa (paikkaus, sidosainesuojaukset, fluorilakka, kiskot) ja hyvää seurantaa.

Suomessa BEWE-luokitus ei ole vielä kattavasti käytössä, vaan kirjaamistavoissa oli vaihtelua. NIOM:n ja Oulun yliopiston kyselytutkimuksen mukaan lähes kaikki suomalaishammaslääkärit merkitsivät eroosiolöydökset potilasasiakirjoihin, mutta 62 % vastaajista ei käyttänyt minkäänlaista luokittelua eroosiokirjauksissa. Yleisin tapa oli kuvailla eroosiovaurioista sanallisesti pinta- tai hammaskohtaisesti.

Alaraudanjoki näkisi, BEWE-luokituksen hyvänä tapana yhdenmukaistaa eroosion kirjaamista.

Lähde: HLT, erkoistuva hml Viivi Alaraudanjoen luento Eroosiohässäkkä. TKHLY:n kesäluentopäivät 7.6.2019 Seinäjoki.