Yleisanestesia eli nukutus on osa vaikeahoitoisille potilaille tarkoitettua modernia hammashoitoa. Nämä potilaat ovat usein pieniä lapsia tai hammashoitopelkoisia henkilöitä. Lisäksi nukutuksessa hoidetaan sellaisia potilaita, joiden hoidontarve on liian laaja tai liian haastava tavanomaiseen hammashoitoon ja joiden hampaistossa olevat infektiot aiheuttavat riskin yleisterveydelle. Nukutushammashoito on tietyissä tilanteissa välttämätöntä, mutta se on kallista erikoishoitoa, johon liittyy riskejä, ja se voitaisiin toisinaan välttää. Suomessa nukutushammashoitoon päätyy tilastojen mukaan vuosittain noin 0,02 prosenttia väestöstä, mutta tarve lisääntyy jatkuvasti.

Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten nukutushammashoitoihin liittyviä tekijöitä. Karieksen ja hammashoitopelon lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin yleisterveydellisiä seikkoja, suunterveystottumuksia, perheeseen liittyviä tekijöitä sekä hammashoitopalvelujen käyttöä nukutushammashoidon jälkeen.

Väitöskirja koostuu viidestä erillisestä osajulkaisusta. Tutkimusjoukkoja oli kolme: yksi koostui erikoissairaanhoidon ja kaksi perusterveydenhuollon potilaista. Yhdelle tutkimusjoukolle oli ikä- ja sukupuolivakioitu vertailuryhmä. Kolmessa osatyössä tietoa kerättiin kyselylomakkeiden avulla, ja kaksi osajulkaisua perustui potilasrekisteritietoihin.

Karies ja hammashoitopelko olivat pääsyyt nukutushammashoitoihin kaikissa ikäryhmissä, molemmilla sukupuolilla, yleisterveillä ja -sairailla, sekä potilaiden että huoltajien raportoimana, niin hammaslääkärin diagnosoimana kuin rekisteritietojen perusteellakin. Yleissairaiden lasten tapauksessa kynnys tehdä hammashoito nukutuksessa oli matalampi kuin yleisterveiden lasten. Yleissairailla lapsilla oli myös useammin nukutushammashoitohistoriaa kuin terveillä lapsilla.

Juoma- ja ruokatottumukset, kuten myös suunterveystottumukset, olivat selkeästi huonommat nukutushammashoidossa hoidetuilla lapsilla kuin niillä lapsilla, jotka hoidettiin normaalisti hereillä. Muita merkittäviä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä nukutushammashoitoon joutumiseen, olivat sisarusten ja/tai huoltajien nukutushammashoitohistoria, suuri määrä sisaruksia ja miessukupuoli.

Potilaat, joita oli hampaiden reikiintymisen takia hoidettu nukutushammashoidossa, jättivät usein tulematta jälkikontrolleihin tai peruivat aikansa. Heillä oli jatkokäynneillään usein laaja hammashoidon tarve, tarvetta esilääkityksen tai ilokaasun käyttöön sekä päivystysluonteisia käyntejä. Osa potilaista päätyi nukutushammashoitoon toistuvasti. Tämä ilmiö oli nähtävissä jo alle kouluikäisillä, yleisterveillä lapsilla.

Säännölliset hammastarkastukset ovat lasten hammashoidon kulmakivi, ja erityisen tärkeitä ne ovat silloin, kun lapsen hampaistossa on merkkejä reikiintymisestä. Kun lapsen suunterveys heikkenee, pitäisi katse kääntää lapsen päivittäiseen toimintaympäristöön ja hänen perheeseensä. Suurin vastuu lapsen suunterveyden omahoidosta on huoltajalla. Lapset ovat haavoittuvuutensa takia aina erityisasemassa. Tavoitteena on hyvä suunterveys kaikille lapsille heidän koko eliniäkseen.

Väitöstutkimus tehtiin Oulun yliopiston suun terveyden tutkimusyksikössä.

Väitöskirja tarkastettiin 15.3.2019 Oulun yliopistossa.