Oraalimotoriikkaa, eli kykyä liikuttaa suun eri osia tarkoituksenmukaisesti, tarvitaan hengittämiseen, syömiseen ja juomiseen, puhumiseen sekä nonverbaaliseen kommunikaatioon. Suun ja kasvojen alueelle keskittyvät myös monet tärkeät aistimukset. Oraalimotoriset valmiudet ja taidot kehittyvät ihmislapsen varhaisvaiheissa limittäin ja ovat toisistaan riippuvaisia.

– Oraalimotoriikan ongelmat liittyvät useimmiten neurologiseen tautiin tai syndroomaan, kuten CP-vammaan tai Downin syndroomaan, kertoo Uudessa lastensairaalassa työskentelevä lasten hammashoidon erikoishammaslääkäri My Blomqvist.

– Ne voivat liittyä myös lihastautiin tai suun alueen epämuodostumiin, kuten suulakihalkioon.

Oraalimotorisessa häiriössä kyky liikuttaa esimerkiksi suulakea, kieltä, huulia tai kasvojen lihaksia ei ole optimaalinen. Yhdessä tämän ongelman kanssa tai itsenäisesti voi esiintyä suun alueen tuntoaistin yli- tai aliherkkyyttä. Oraalimotorisista häiriöistä kärsivien lasten puhe saattaa olla epäselvää. Lisäksi nämä häiriöt voivat ilmetä tavoilla, jotka vaativat hammaslääkärin asiantuntemusta.

– Voi olla, että lapsi ei pureskele, hän kuolaa ja/tai hengittää suun kautta, Blomqvist toteaa.

– Suun alueen yliherkkyys taas aiheuttaa usein sen, ettei lapsi anna puhdistaa hampaitaan.

Oraalimotoristen häiriöiden hoito ja kuntoutus on yleensä aikaavievää, moni-ammatillista tiimityötä. Tiimiä johtaa puheterapeutti: hän kartoittaa kuntoutustarpeen, tekee alustavat kliiniset tutkimukset ja vastaa kuntoutuksesta. Lisäksi tiimiin kuuluvat foniatri ja hammaslääkäri, ja mukana voivat olla myös lastenneurologi, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti.

– Hammaslääkärin tärkein tehtävä on katsoa potilasta ja kuntoutusprosessia suunterveyden näkökulmasta, Blomqvist toteaa.

– Hän pyrkii siihen, että potilas tai tämän omaiset oppisivat huolehtimaan potilaan suunterveydestä asianmukaisesti ja mielellään. Hän myös huolehtii, ettei muu potilaan kuntoutus – esimerkiksi suun lihasten harjoittamiseen tarkoitettu ORA-koje – vaaranna suunterveyttä.

Lapselle, joka ei pysty pureskelemaan kunnolla esimerkiksi lihashypotonian tai dyspraksian vuoksi, kertyy helposti hammaskiveä. Yleensä myöskään kieli ei tällöin puhdista suuta tehokkaasti.

– Näillä lapsilla saattaa myös olla tärkkelys- ja hiilihydraattipitoinen ruokavalio: he syövät esimerkiksi paljon helposti pureskeltavia keksejä. Silloin he tarvitsevat ammattimaista puhdistusta ja ennaltaehkäisevää kariesprofylaksiaa tiheästi.

Suun kautta hengittävällä lapsella taas on usein kuiva suu ja krooninen ientulehdus yläetualueella. Suuhengitys saattaa myös avata purentaa. Myös suuhengityksen taustalla on usein lihashypotonia. Toinen syy voi olla kielen tursotus eli väärä liikemalli niellessä: kieli työntyy eteen, kun sen pitäisi työntyä ylös suulakeen.

Suun alueen yli- tai aliherkkyyttä esiintyy muiden oraalimotoristen ongelmien yhteydessä mutta myös itsenäisesti, esimerkiksi lapsilla jotka saavat ravintonsa gastrostooman kautta. Yliherkkyys on suuri riski suunterveydelle, jollei lapsi hyväksy minkäänlaista hammashoitoa. Ongelmaan voi liittyä myös herkkä oksennusrefleksi.

– Yliherkkyysongelmaa voi kuitenkin lievittää sähköhammasharjalla tehtävällä suun alueen stimulaatiolla, joka kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain.

Oraalimotoristen ongelmien perusseulontaan on kehitetty varsin hyvä ja yksinkertainen testilomake, joka soveltuu kaikille terveydenhuollon ammattiryhmille.

– Pohjoismainen orofakiaalinen seulontatesti (NOT-S) löytyy osoitteesta www.mun-h-center.se myös suomeksi. Seula soveltuu yli 3-vuotiaille, ja siihen liittyy kuvamanuaali, Blomqvist vinkkaa. 

Lähde: HLT, EHL My Blomqvistin luento Lapsen oraalimotoristen häiriöiden hoito pedodontin silmin Hammaslääkäripäivillä 22.11.2018.