Professori Saman Warnakulasuriyan mukaan tärkeää on tunnistaa ne leukoplakiapotilaat, joilla riski muutoksen pahanlaatuistumiseen on suuri. (Kuva: Anna Autio)
Suun valkoisten limakalvomuutosten varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta mahdollisten maligniteettien hoito voidaan aloittaa ajoissa tai toisaalta varmistua muutoksen vaarattomuudesta. Lontoon King’s Collegen emeritusprofessori Saman Warnakulasuriya luennoi aiheesta Hammaslääkäripäivillä, osana kansainvälisen keskiviikon ohjelmaa.
– Leukoplakia on suomalaisessa väestössä yleisin ja kliinisesti merkittävin suusyöpävaaraa mahdollisesti lisäävä limakalvomuutos, Warnakulasuriya toteaa.
Leukoplakian oikeanlainen diagnosointi on keskeistä hammaslääkärin osaamisaluetta. Myös vakavampi erytroplakia on syytä tunnistaa, mutta Warnakulasuriya korostaa sen olevan paljon leukoplakiaa harvinaisempi löydös yleishammaslääkärin vastaanotolla.
Erotusdiagnostiikka avainroolissa
Leukoplakia viittaa terminä valkoiseen limakalvomuutokseen, jolla on suurentunut riski pahanlaatuistumiselle. Kaikkia vaaleita limakalvomuutoksia ei pidä luokitella leukoplakiaksi, vaan muut mahdolliset diagnoosit on poissuljettava. Professorin mukaan yksinkertaiset kliiniset tutkimusmenetelmät, kuten limakalvomuutoksen tarkastelu peilillä, voivat auttaa erottamaan esimerkiksi kandidan aiheuttaman irtoavan katteen tai leukoödeeman, jonka vaaleus hälvenee limakalvoa venytettäessä.
Erotusdiagnostiikkaan kuuluu myös kroonisen ärsytyksen ja usein retikulaarisesta juosteisuudesta tunnistettavan punajäkälän poissulkeminen. Hammaslääkärin tehtävänä on tunnistaa leukoplakian luonne ja arvioida potilaan riskitekijät, joista yleisimpiä ovat tupakointi ja alkoholin riskikäyttö.
Leukoplakia voidaan jakaa homogeeniseen ja ei-homogeeniseen muotoon. Homogeeninen leukoplakia ei sisällä punaisuutta, on vain hyvin vähän koholla limakalvosta ja erottuu selkeällä marginaalilla. Ei-homogeenisen leukoplakian pintarakenne voi olla vaihteleva ja se on yhteydessä suurempaan maligniteettiriskiin.
Ohjeista ja informoi potilasta
Suurin osa leukoplakiatapauksista liittyy tupakointiin tai alkoholin riskikäyttöön, mutta myös idiopaattista leukoplakiaa esiintyy. Ensiaskel oikeaan diagnoosiin on hyvä anamneesi.
Kliinisessä tutkimuksessa tärkeää on tunnistaa muutoksen sijainti ja ulkonäkö, sillä esimerkiksi kielen alapinta ja suunpohja ovat alueita, joissa maligniteettiriski on suurempi.
Tupakoinnin ja alkoholin riskikäytön vähentäminen on keskeistä leukoplakian hallinnassa. Hammaslääkärin rooli tupakoinnin lopettamisen tukemisessa on tärkeä.
Warnakulasuriya muistuttaa hammaslääkäreitä erilaisten apukeinojen tarjoamisesta potilaalle tupakoinnin lopettamiseen.
Laitteista apua diagnostiikkaan?
Kliinisen tutkimuksen tueksi on olemassa muutamia, Suomessa hieman tuntemattomampia apuvälineitä. Toludiininsininen on väriaine, jota voidaan käyttää apuna kliinisen diagnoosin varmentamisessa sivelemällä sitä limakalvoille. Väriaine värjää limakalvolla poikkeavat kohdat sinisiksi. Optisista instrumenteista yleisimmin käytössä on VELscope, joka osoittaa autofluoresenssiin perustuen poikkeavat kohdat limakalvosta tummina, kun taas terve limakalvo ilmaantuu vihreänä. Tällaiset apuvälineet voivat auttaa erityisesti kokemattomampia kliinikoita ja toimia apuvälineinä epävarmoissa tilanteissa.
Diagnoosin varmentaminen edellyttää aina biopsiaa, joka auttaa paitsi poissulkemaan muita vaaleita limakalvomuutoksia, myös määrittämään mahdollisen dysplasian asteen. Patologin vastaus ohjaa myös jatkolähetteen kiireellisyyden arvioinnissa. Biopsia on suositeltavaa tehdä kahden viikon kuluessa alkuarviosta, ellei kyseessä ole selkeä krooninen ärsytys. Kaikkia leukoplakiatapauksia tulisi seurata hammaslääkärin vastaanotolla, sillä potilaalla on merkittävä riski suusyövän kehittymiseen joko leukoplakian sijaintipaikassa tai muualla suussa.
Sanni Räsänen, Hammaslääkärilehti 12/2024
