Tiivistelmä
Limakalvopemfigoidi ja pemfigus vulgaris ovat kroonisia autoimmuunitaustaisia rakkulasairauksia, jotka voivat aiheuttaa rakkuloita limakalvoilla, haavautumista ja deskvammatiivistä ientulehdusta.
Rakkulataudit voivat heikentää potilaan elämänlaatua huomattavasti, joten taudin hoitotasapainon saavuttaminen ja seuranta ovat tärkeitä seikkoja.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä, joka oli kohdennettu suun limakalvosairauksia
hoitaville erikoishammaslääkäreille ja jonka vastauksia verrattiin kansainvälisistä artikkeleista
löytyviin tietoihin.
Kyselyn ja kirjallisuuden pohjalta luotiin hoitokaavio limakalvopemfigoidin ja
pemfigus vulgariksen hoidon kulusta. Näiden kahden sairauden hoito ja seuranta ovat samankaltaisia.
Limakalvoille muodostuvat rakkulat, haavautuminen ja deskvammatiivinen ientulehdus herättävät epäilyn autoimmuunista rakkulasairaudesta. Hammaslääkäri vastaa rakkulatautipotilaan suun kokonaistilanteen hoitosuunnitelmasta ja toteutuksesta yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa.
Suun limakalvojen hoito on yksilöllistä, oireenmukaista ja riippuu taudinkuvasta.
Oireilevia ja haavautuneita limakalvoja hoidetaan paikallisilla kortikosteroideilla tai kalsineuriini-inhibiittorilla ja systeemisellä lääkityksellä. Potilaan omahoito, säännöllinen seuranta ja ylläpitohoito ovat tärkeitä tulehdusoireiden lieventämiseksi.
Abstract
Mucous membrane pemphigoid and pemphigus vulgaris are chronic autoimmune blistering diseases that can cause blistering and ulcerations on the oral mucosa. In addition, they can also cause desquamative gingivitis. Blistering diseases can notably influence the patient’s quality of life and thus it is important to provide proper care and follow-up.
The material in this study is collected through a survey sent to Finnish experts in oral
medicine. The information gathered from the survey is compared with international peer reviewed scientific articles.
A treatment chart on the process of the treatment of mucous membrane pemphigoid and
pemphigus vulgaris was created based on the results of the survey and literature. The treatment and follow-up of the treatment did not differ between the two blistering diseases. Blistering and
ulcerations of oral mucosa and desquamative gingivitis are signs that will cause suspicion of an
autoimmune blistering disease. The dentist is responsible for the patient’s treatment plan and
treatment implementation regarding oral health alongside experts in medicine and dentistry.
The treatment of oral mucosa is individual and depends on the symptoms of the
blistering disorder. At its mildest form, the oral mucosa can be treated with local corticosteroids or calcineurin inhibitor, but sometimes systemic medicine is also needed. The patient’s self-care, regular follow-ups and maintenance treatments are essential to relieve the inflammatory symptoms of blistering diseases.
Viittaaminen
Fan L, Willberg J, Laine H, 2024. Suun autoimmuunitaustaisten rakkulasairauksien hoito- ja
seurantakäytännöt. 12.11.2024. Tiede. Apollonia.
