Apikaaliparodontiitti on yleisin leukojen alueen tulehduksellinen sairaus, ja iso osa pään ja kaulan alueen infektioista on hammasperäisiä. Apikaaliparodontiitti diagnosoidaan usein radiologisesti, ja iso osa löydöksistä on oireettomia. Juurihoidon onnistumisprosentti on 86–98, kun juurihoito on asianmukaisesti suoritettu.
Yleisin syy hoidon epäonnistumiselle on ali- tai ylitäyttö. Apikaaliparodontiitti on yleisempää juurihoidetuissa kuin juurihoitamattomissa hampaissa. Infektiofokustutkimukset ja radikaalit hampaiston saneeraukset ovat yhteiskunnallisesti kalliita, aikaavieviä ja usein potilaalle raskaita.
Väitöskirjakokonaisuudessa haluttiin tarkastella apikaaliparodontiittien, granuloomien ja kystien piirteitä, tulehduksellisia ominaisuuksia, bakteereita ja niissä esiintyviä vierasesineitä. Väitöskirjatyöni sisälsi neljä osajulkaisua. Ensimmäisen osatyön tarkoituksena oli todentaa selluloosan esiintymistä erityisessä vierasesinereaktiossa, oral pulse granuloomassa. Pystyimme osoittamaan herkällä vasta-ainevärjäysmetodilla, että selluloosa esiintyy näissä leesioissa persistoiden tulehdusmuutosta, ja yksi mahdollinen reitti selluloosan pääsylle apikaalialueelle ovat kuivausnastojen sisältämät selluloosapartikkelit. Toisessa osajulkaisussa tutkimme lipopolysakkaridin esiintyvyyttä vasta-ainevärjäyksin radikulaarikystissa ja niissä esiintyvissä Rushtonin hyalinikappaleissa. Osoitimme, että lipopolysakkaridi esiintyy näissä kappaleissa kystaepiteelissä ja että se on mahdollisesti isännän vaste sulkea taudinaiheuttajia vähemmän virulenttiin muotoon. Kolmannessa osatyössä vertailtiin vierasesineiden havaitsemista radiologisin menetelmin verrattuna histologiseen tutkimukseen. Osoitimme, että histopatologinen tutkimus on ensisijainen tutkimusmenetelmä, jos ilmenee epäilys vierasesineestä juurenkärkialueella, sillä puolet vierasesineistä jää havaitsematta radiologisesti. Neljännessä osatyössä tarkastelimme koko aineistoa, arpeutumisen esiintyvyyttä sekä kahden parodontopatogeenin esiintyvyyttä erilaisissa periapikaalileesioissa. Vierasesineitä esiintyi joka kymmenennessä muutoksessa, kun taas kaikista näytteistä joka viides oli arpeutunutta kudosta. Parodontiittiin liitettyjä bakteereita tarkasteltiin vasta-ainevärjäyksien avulla, ja ne esiintyivät todennäköisesti yhdessä ja akuutimmeissa leesioissa.
Väitöskirjatutkimus toi esiin, että jopa viidennes poistetuista periapikaalileesioista on arpeutuneita ilman tulehduksellisia elementtejä. Lisäksi parodontiittiin liitettyjä bakteereita tavataan akuuteissa tulehdusmuutoksissa sekä kystissa useammin kuin granuloomissa.
Väitöskirjakokonaisuus korostaa, että radiologisesti parantumaton apikaaliparodontiitti ei ole välttämättä aktiivisesti tulehtunut, vaan osa muutoksista parantuu vaillinaisesti arpikudoksen kautta. Väitöskirjatyötutkimukset tehtiin Helsingin yliopistossa patologian osastolla.
Histological characterizations of periapical inflammatory lesions and foreign bodies in severe periapical infections
SIRKE VIRKKUNEN
HLT
VASTAVÄITTÄJÄ
Tero Soukka, dosentti
Turun yliopisto
KUSTOS
Olli Carpen, professori
Helsingin yliopisto
ESITARKASTAJAT
Tarja Tanner, dosentti
Oulun yliopisto
Murat Mutluay, professori
Itä-Suomen yliopisto
OHJAAJAT
Jaana Hagström, professori
Turun yliopisto
Caj Haglund, professori
Helsingin yliopisto
Timo Sorsa, professori
Helsingin yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: http://hdl.handle.net/10138/574696
Lisää aiheesta: Päivitetty juurihoidon Käypä hoito -suositus kehottaa hakeutumaan hoitoon ajoissa – Apollonia
