Karoliina Kotaniemi
Vaikeat purentavirheet, joita ei voi hoitaa konservatiivisella oikomishoidolla, voidaan hoitaa ortodonttis-kirurgisesti. Myös obstruktiivista uniapneaa sairastavat potilaat voivat tarvita ortognaattista kirurgiaa, jos muilla hoitomuodoilla ei saada aikaan riittävää hoitovastetta tai jos potilaalla on uniapnean lisäksi myös vaikea, leikkaushoitoa vaativa purentavirhe.
Perinteisesti ortognaattisen kirurgian leikkaussuunnittelu on tehty kipsimallikirurgialla, ja leukojen uusi asema on määritetty leikkaussplintin avulla. Osteosynteesi on puolestaan suoritettu tehdasvalmisteisten minilevyjen avulla. 3D-kuvantamisen ja CAD/CAM-teknologian kehittyminen on mahdollistanut sen, että 3D-suunnittelua voidaan käyttää ortognaattisessa kirurgiassa. 3D-tulostusteknologiaa voidaan taas käyttää potilaskohtaisesti valmistettujen leikkausohjurien ja osteosynteesissä käytettävien potilaskohtaisten implanttien (PSI) valmistamiseen.
Retrospektiivisen väitöskirjatutkimuksen tavoitteina oli vertailla postoperatiivista stabiliteettia ja komplikaatioiden esiintymistä minilevyjen avulla ja PSI:llä hoidettujen potilaiden välillä. Lisäksi tutkimme peri- ja postoperatiivisten komplikaatioiden esiintyvyyttä ortognaattisessa kirurgiassa ja eri tekijöiden yhteyksiä komplikaatioihin.
Osatyöt I (n = 66) ja II (n = 51) koostuivat Le Fort I -osteotomialla hoidetuista potilaista, jotka jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, oliko fiksaatiomenetelmänä käytetty minilevyjä vai PSI:tä. Osatyössä I tutkittiin, onko PSI-ryhmän postoperatiivisissa komplikaatioluvuissa eroa minilevyryhmään verrattuna. Osatyössä II tutkimme, onko leikkaustuloksen postoperatiivisessa stabiliteetissa eroa PSI:n ja minilevyn välillä. Stabiliteetti määritettiin kefalometrisistä kallolateraalikuvista laskemalla relapsin määrä tiettyjen skeletaalisten pisteiden kohdalla postoperatiivisen seurantajakson aikana. Osatöissä III (n = 98) ja IV (n = 127) raportoimme peri- ja postoperatiiviset komplikaatiot Le Fort I -osteotomialla ja bimaksillaariosteotomialla leikattujen potilaiden joukossa. Lisäksi tutkimme komplikaatioriskiin vaikuttavia tekijöitä.
PSI:n käyttö osoittautui stabiiliksi ja turvalliseksi, mikä vastasi perinteistä tekniikkaa tuloksiltaan. Kokonaiskomplikaatioluvut tutkimussarjassa olivat melko korkeita: Le Fort I -potilaista 7 %:lla oli peri- ja 15 %:lla postoperatiivisia komplikaatioita, minkä lisäksi 6 % potilaista tarvitsi reoperaation. Bimaksillaaripotilaiden vastaavat komplikaatioluvut olivat 15 %, 36 % ja 3 %. Vaikka komplikaatiot olivat yleisesti lieviä ja ohimeneviä, komplikaatioriski on kuitenkin punnittava tarkkaan suhteessa hoidosta saatavaan hyötyyn, ja siitä on keskusteltava potilaan kanssa. Yksittäistä komplikaatioriskiä lisäävää tekijää ei tutkimusten perusteella löytynyt. On tärkeää, että sekä potilaaseen että leikkaustekniikkaan liittyvät riskitekijät määritetään yksilöllisesti jokaisen hoidon yhteydessä.
Väitökseen johtaneet tutkimukset on tehty Helsingin yliopistossa ja HUSissa.
Complications, associated risk factors, and stability of the outcome of orthognathic surgery, with special interest in use of patient-specific implants
KAROLIINA KOTANIEMI
HLL (väit.)
VASTAVÄITTÄJÄ
Olli Teronen, dosentti
Tampereen yliopisto
KUSTOS
Tuula Palotie
Helsingin yliopisto
ESITARKASTAJAT
Riitta Pahkala, apulaisprofessori
Simonas Grybauskas, apulaisprofessori
OHJAAJAT
Tuula Palotie, dosentti, EHL
Helsingin yliopisto
Juho Suojanen, dosentti, EHL, LL
Helsingin yliopisto, Päijät-Hämeen keskussairaala
Tutkimustyön vastuullinen johtaja
David Rice, professori
Helsingin yliopisto
Verkkojulkaisun osoite:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9527-2
