Huuli- ja suulakihalkioihin liittyy monia haasteita. Halkiopotilaille joudutaan yleensä tekemään useita leikkauksia, joista syntyy näkyviä arpia. Lisäksi halkiopotilailla esiintyy runsaasti puheongelmia, hampaiston ongelmia ja kuulonalenemaa.

Tässä tutkimuksessa perehdyttiin pohjoissuomalaisten halkiolasten hampaiden ja kuulon ongelmiin. Tutkimuksessa selvitettiin halkiopotilaiden hammasanomalioiden esiintyvyyttä, hampaiden korjaavan hoidon tarvetta sekä yleisanestesiahammashoidon tarvetta. Lisäksi kartoitettiin välikorvaongelmia, ilmastointiputkien tarvetta sekä kuulontutkimustuloksia. Tutkimuksessa myös tarkasteltiin, onko potilaiden suu- ja korvaongelmilla yhteyttä halkion vakavuuteen ja suulaen leikkaustekniikkaan.

Aineisto koostui 214 halkiopotilaasta, joita hoidettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1997–2013. Potilaista 26,6 %:lla oli vähintään yksi ja 17,9 %:lla kaksi tai kolme hammasanomaliaa. Yleisin anomalia oli puuttuvat tai ylilukuiset hampaat. Yleisanestesiassa hoidetuista halkiopotilaista 11,5 %:lla oli jokin syndrooma eli oireyhtymä; kaikkiaan yleisanestesiaa tarvitsi 17,5 % potilaista. Kuusivuotiaista potilaista, joilla oli syndrooma, 52,4 % tarvitsi hampaiden korjaavaa hoitoa.

Korvien tutkimuksessa 79 %:lla potilaista ilmeni eritettä välikorvissa. Jokaiselle potilaalle laitettiin ilmastointiputket keskimäärin kolme kertaa. Tärykalvon perforaatio havaittiin 35,9 %:lla ja kolesteatooma 3,3 %:lla. Oikean ja vasemman korvan välillä ei havaittu kuulontutkimuksissa merkittävää eroa, eikä kuulontutkimustuloksilla ollut yhteyttä halkion vakavuuteen tai suulaen leikkaustekniikkaan.

Niillä potilailla, joilla halkio oli vakava, esiintyi myös enemmän hammas-anomalioita sekä yleisanestesiaa vaativan korjaavan hoidon tarvetta. Syndroomaa sairastavilla potilailla yleisanestesiaa vaativan korjaavan hoidon tarve oli yleisempää kuin muilla. Huuli-suulakihalkiopotilailla sekä suulakihalkiopotilailla laaja halkio vaikutti voimakkaasti korvatorven toimintaan, mikä lisäsi putkituksia vaativia korvaongelmia – jollaisia taas ei ollut huulihalkiopotilailla, joiden suulaki on ehjä. Jatkuva ilmastointiputkien läsnäolo lisäsi tärykalvon perforaatioita ja kolesteatoomia. Kuitenkin enemmistöllä 3–9-vuotiaista halkiopotilaista kuulotutkimustulokset olivat normaalit. Lisäksi kuulotulokset paranivat merkittävästi 6 ikävuoden jälkeen.

Väitöstutkimus toteutettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Ville Lehtonen
HLL (väit.)
ville.lehtonen@fimnet.fi

Väitöskirja tarkastettiin 2.9.2016 Oulun yliopistossa.

VASTAVÄITTÄJÄ
Timo Peltomäki, professori, Tampereen yliopisto

KUSTOS
György Kálmán Sándor, professori, Oulun yliopisto

ESITARKASTAJAT
Richard Welbury, professori, University of Central Lancashire
Tero Soukka, dosentti, Turun yliopisto

OHJAAJAT
György Kálmán Sándor, professori, Oulun yliopisto
Leena Ylikontiola, tohtori, Oulun yliopisto,
Vuokko Anttonen, professori, Oulun yliopisto

Dental and otologic problems in cleft lip and palate patients from Northern Finland: cleft associated problems

Verkkojulkaisu osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1273-9