Krooniset infektiot näyttelevät isoa roolia solujen malignisoitumisessa. Myös parodontiitilla näyttäisi olevan tilastollinen yhteys erityyppisiin syöpiin. Näyttö on kuitenkin vielä ohutta, ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.

Koska ihmisessä on 10 kertaa enemmän bakteerisoluja kuin omia soluja, ei ole yhdentekevää, millaisia bakteerit ovat, huomauttaa professori Jukka Meurman. Tutkimukset ovat osoittaneet, että infektio ja inflammaatio ovat mukana 15–20 prosentissa syövistä. Paljon tutkittuja ja tunnettuja yhteyksiä löytyy HPV-infektioiden ja helikobakteerien sekä syöpien väliltä.

Yksi merkittävä infektioportti elimistöön on suu. Meurman muistuttaa, että suu on ainoa paikka elimistössä, jossa kovakudos puhkaisee epiteelin. Infektiot voivat levitä suusta suoraan verenkiertoon, etäfokusten ja immunologisten mekanismien kautta sekä vaikuttamalla veren hyytymisjärjestelmiin.

Suusta peräisin olevien infektioiden ja syövän yhteyttä on tutkittu jo pitkään. HPV-infektion merkitys pään ja kaulan alueen syövissä on kasvanut merkittävästi.

Tunnettu on myös alkoholin ja suun mikrobien yhteys syövän syntyyn: suun mikrobit muuttavat alkoholin karsinogeeniseksi asetaldehydiksi. Suomalaistutkimuksessa on myös havaittu, että Candida-infektiot liittyvät maligniteettiin, ja ne kehittyvät kaiken lisäksi resistenteiksi tavallisille hiivalääkkeille.

Myös parodontiitin ja syöpäsairastavuuden väliltä on löydetty yhteyksiä muun muassa laajassa Stockholm Study -tutkimuksessa. Kaikkiaan lähes 1 700 potilaalle tehtiin kliininen tutkimus, ja mm. parodontiitin esiintyvyyttä peilattiin syöpäsairastavuuteen. Vaikeaa parodontiittia sairastavista 20 % sai syövän, kun parodontiumin suhteen terveistä vain 6 % sairastui. Parodontiittipotilailla oli lähes nelinkertainen vaarasuhde saada syöpä, ja jopa rintasyövän osalta vaarasuhde oli kaksinkertainen.

Tutkimusten mukaan näyttäisi myös siltä, että parodontiittia sairastavilla potilailla syövät ovat ärhäkkäämpiä kuin ei-sairastavilla. Tutkimuksessa löydettiin yhteys myös hampaattomuuden – erityisesti alamolaarien puuttumisen – ja syöpäriskin väliltä.

Tutkijat havaitsivat tilastollisen yhteyden myös eturauhassyövän ja hampaattomuuden välillä: vaarasuhde oli kaksinkertainen hampaattomilla potilailla verrattuna hampaallisiin.

Infektioiden ja inflammaation vaikutusmekanismit ovat kuitenkin hyvin monimutkaisia, jolloin selittäviä patomekanismeja ja syy-seuraussuhdetta on vaikea osoittaa.

Vaikka sekoittavia tekijöitä pyritään kontrolloimaan tutkimusasetelmissa mahdollisimman hyvin, on kaikkien tekijöiden kontrollointi matemaattisissa malleissa hankalaa. Eettiset syyt estävät satunnaistettujen hoitotutkimusten tekemisen. Tilastollinen tutkimusasetelma herättää siten paljon kysymyksiä:

– Mikä selittää yhteyden? Liittyykö tähän kausaliteettia? Vaikuttaako hammas-infektioiden hoitaminen yleissairauden kulkuun? Mitkä ovat riskiryhmät? Tarvitaanko monikeskustutkimuksia? Mitä uusia menetelmiä ja hoitoprosesseja tarvitaan? listaa Meurman ja painottaa:

– Toistaiseksi näyttö parodontiitin ja syöpäsairastavuuden välisestä yhteydestä on vielä hyvin heikkoa.

Annika Nissinen, Hamamslääkärilehti 5/2017

Lähde: Prof., ylilääkäri Jukka H. Meurmanin luento Suun infektiot ja syöpä. Apollonia Symposium 10.3.2017.