Väitös: Suun infektiosairaudet kardiometabolisena riskitekijänä
Parodontiitti ja apikaaliparodontiitti ovat yleisiä suun infektiosairauksia, joiden hoitamatta jättäminen saattaa johtaa hampaiden menetykseen. Nykytiedon valossa uskotaan, että krooniset tulehdukset lisäävät kardiometabolista riskiä – eli mm. sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen sairastuvuutta – systeemisen matala-asteisen tulehduksen välityksellä. Päämekanismi sydän-ja verisuonisairauksien kehittymisessä on ateroskleroosi eli valtimokovettumatauti.
Tämän väitöstutkimuksen yleinen hypoteesi oli, että parodontiitti sekä apikaaliparodontiitti lisäävät sepelvaltimotautitapahtumien riskiä bakteeriperäisten välittäjäaineiden kautta. Ehdotettuihin välittäjäaineisiin kuuluivat lipopolysakkaridi (LPS), joka on gramnegatiivisten bakteerien tulehdusta edistävä pintarakenne, sekä elimistön suun patogeeneille kehittämät vasta-aineet, joiden tiedetään myös osallistuvan autoimmunologisiin reaktioihin. Väitöstyön tavoitteena oli tutkia suun infektiosairauksien, suun bakteerien, humoraalisen immuunivasteen, seerumin LPS-tasojen (endotoksemian) sekä sydän- ja verisuonisairauksien yhteyksiä.
Käytimme tutkimuksessa kolmea suomalaista aineistoa: Terveys 2000, Parogene ja FINRISKI 1997. Analyyseissä oli aineistosta riippuen käytettävissä seuraavat tiedot: suun kliinisten tutkimusten tulokset, ientaskujen ja syljen bakteerimäärät, syljen ja seerumin LPS-aktiivisuus, varjoainekuvauksella vahvistetut sepelvaltimotautidiagnoosit sekä sairastuvuustiedot kansallisista rekistereistä. Näitä tietoja täydennettiin bakteerimäärityksillä ja seerumin vasta-ainetasomäärityksillä.
Suun bakteerimäärät korreloivat vastaavien seerumin vasta-ainetasojen kanssa. Nämä vasta-aineet toimivat merkkinä kehon altistuksesta suun infektiosairauksille. Koehenkilöillä, joilla ilmeni parodontiitin aiheuttamaa luukatoa, oli kohonneet seerumin vasta-ainetasot parodontiitin bakteereille; niillä, joilla havaittiin luukadon lisäksi merkkejä aktiivisesta tulehduksesta, oli lisäksi korkeat bakteeritasot ientaskuissa. Yhdistämällä suun bakteeritasot ja seerumin vasta-ainetasot saatiin hyvä sairastavuusmarkkeri parodontiitille.
Erityisesti parodontiittipotilailla suun bakteerikuorma nosti syljen LPS-tasoa, joka puolestaan yhdistyi endotoksemiaan. Korkea seerumin LPS-aktiivisuus aiheutti kohonneen stabiilin sepelvaltimotaudin riskin; LPS saattaa välittää parodontiitin ja sepelvaltimotaudin yhteyttä.
Laajat hammaspuutokset yhdistyivät lisääntyneeseen riskiin sairastua tulevaisuudessa sydäntauteihin ja diabetekseen sekä kuolla. Puuttuvien hampaiden lukumäärä on käytännöllinen markkeri karkealle kardiometaboliselle riskinarviolle. Meidän tutkimuksessamme myös apikaaliparodontiitti yhdistyi sepelvaltimotaudin, erityisesti akuutin sepelvaltimotautikohtauksen, riskiin.
Varsinkin niille henkilöille, joilla on muitakin kardiometabolisia riskitekijöitä, tulisi tehdä terveystarkastuksen osana huolellinen suun tutkimus infektiosairauksien varalta. Tässä väitöskirjassa on esitetty uutta tietoa endotoksemiasta ja parodontiitin patogeenien aiheuttamasta immuunivasteesta suun infektiosairauksien ja sydän- ja verisuonisairauksien mahdollisena yhdyssiteenä.
John Liljestrand
HLL (väit.)
VASTAVÄITTÄJÄ
Bruno G. Loos, professori
Academic Centre for Dentistry Amsterdam (ACTA), Alankomaat
KUSTOS
Leo Tjäderhane, professori
Helsingin yliopisto
ESITARKASTAJAT
Anna-Liisa Levonen, professori
Itä-Suomen yliopisto
Kimmo Mattila, dosentti
HUS
OHJAAJAT
Pirkko Pussinen, dosentti
Helsingin yliopisto
Päivi Mäntylä, dosentti
Helsingin yliopisto
Väitöskirja tarkastettiin 1.12.2017 Helsingin yliopistossa.
Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/227958