Vuokko Maria Nummi, Hammaslääkärilehti 13/2023
Hammaslääkäripäivien perinteinen posterinäyttely toteutettiin tänä vuonna kongressiesitysten näyttelynä. Tässä tiivistelmät kaikista näyttelyn 33 esityksestä.
Matala-asteinen tulehdus kroonisen purentaelimistön kivun riskitekijänä
Kroonisissa kiputiloissa on havaittu tulehduksen merkkiaineen, erittäin herkän C-reaktiivisen hs-CRP-proteiinin, suuria pitoisuuksia (≥ 1,00 mg / l). Tutkimme tämän S-hsCRP-pitoisuuden ja purentaelimistön kivun (TMD-kipu) yhteyttä 11 vuoden ajan suomalaisilla aikuisilla. Tutkimuksemme perustui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisiin Terveys 2000- ja Terveys 2011 -tutkimuksiin, joihin osallistui 1 210 suomalaista aikuista.
Arvioimme kliinisellä TMD-tutkimuksella puremalihasten ja leukanivelten palpaatiokipua sekä itse ilmoitettua kipua vuonna 2011. S-HsCRP-pitoisuus seerumissa mitattiin erittäin herkällä immunoturbidimetriseen testiin perustuvalla menetelmällä. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään TMD-kivun esiintymisen perusteella: ei TMD-kipua, TMD-kipu vain vuonna 2000, TMD-kipu vain vuonna 2011, ja TMD-kipu molempina vuosina. Analysoimme yhteyksiä multinomisen logistisen regression avulla, jossa S-hsCRP vuonna 2000 toimi ennustemuuttujana. Korkea S-hsCRP näytti lisäävän TMD-kivun esiintymisen todennäköisyyttä miehillä ja erityisesti niillä, joilla oli TMD-kipua vain vuonna 2000 tai molempina vuosina. Naisilla ei havaittu vastaavaa yhteyttä. Tämä viittaa siihen, että miehillä krooninen TMD-kipu voi liittyä tulehdukseen, kun taas naisilla tätä yhteyttä ei havaittu. Havaintomme tarjoaa arvokasta tietoa sukupuolen vaikutuksesta TMD-kivun taustatekijänä.
Banafa A, Suominen L, Sipilä K. High sensitivity C-reactive protein as a marker for temporomandibular pain: an 11-year follow-up study on Finnish adults.
Posteri esitetty aiemmin: European Pain School (EPS2023) 10–17.6.2023, Siena, Italia
T.denticola-bakteeri pahentaa nivelreuman tulehdusta
Osoitimme tutkimuksessamme, että Treponema denticola ilmentyy nivelreumakudoksissa. Tämä ilmentyminen laukaisi Tollin kaltaisesta reseptorista (TLR) riippuvaisen immuunivasteen, mikä samalla lisäsi tulehdusreaktioita RA:n nivelkalvon fibroblasteissa. Nivelreuma (rheumatoid arthritis, RA) ja periodontiitti ovat kroonisia tulehdussairauksia, joiden yhteys on aiemmin vahvistettu. T. denticolan havaitsemiseen RA-näytteissä käytettiin pääasiallisen virulenssitekijä CTLP:n anti-IgG:tä. RA:n fibroblastit stimuloitiin T. denticolalla yhdessä kasvaimen tuumorinekroositekijä TNF-alfan kanssa. Kemokiinien ja tulehdussytokiinien CXCL8, CCL2, CCN1, interleukiini 1 β (IL)1β, IL6, MMP1 ja MMP3, sekä TLR2: n ja TLR4: n ilmentyminen määritettiin qRT-PCR-menetelmällä.
Tulokset osoittivat T. denticola-CTLP:n useimmissa RA:n nivelkalvonäytteissä. Lisäksi TNFα-stimulaatio johti merkittävään CXCL8, CCL2, CCN1, IL1B, IL6 ja MMP3 -geenien sekä TLR4:n ilmentymisen lisääntymiseen aikariippuvaisesti. Päätelmämme on, että periodontiittipatogeeni T. denticola voi siirtyä suusta veren mukana RA:n kohdekudoksiin, ja mahdollisesti edistää paikallista tulehdusta ja kudoksen tuhoutumista erityisesti varhaisen tulehduksen aikana.
Beklen A, Nurmi K, Tervahartiala T, Lehenkari P, Hagström J, Grenier D, Nordström D, Sorsa T, Eklund KK, Ainola M. Treponema denticola pahentaa tulehdusta nivelkalvon fibroblasteissa nivelreumassa.
Esitetty aiemmin: Congress of American Society for Microbiology, 15–19.6. 2023, Houston, Texas
3D-tulostetujen kolmenyksikön kuituvahvisteisten siltojen valmistustekniikkaa vaatii lisätutkimusta
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida 3D-tulostettujen, mutta eri menetelmällä valmistettujen kolmen yksikön inlay-kuitusiltojen kuormakantokykyä. Valmistimme 40 siltarakennetta metallisen mallin päälle viidellä eri tavalla (n = 8). Ryhmässä 1 teimme kuitulisäyksen (everStick C&B) sillan runkoon perinteisellä menetelmällä kuidulla ja komposiittimuovilla (Gradia Plus). Ryhmässä 2 käytimme kuitulujittamattomia 3D-tulostettuja siltoja (GC Temp Print Light). Ryhmässä 3 porattiin 3D-tulostettuun sillan runkoon manuaalisesti tila kuitulujitteelle. Ryhmässä 4 kuitulujite asemoitiin kaviteetteihin ja skannattiin, ja saatiin valmis tila kuidulle siltasuunnittelussa. Ryhmässä 5 tunnelimainen aukko kuitulisälle suunniteltiin siltarunkoa suunnitellessa sillan keskelle.
Käytimme 3Shapen suunnitteluohjelmaa ja Asiga MAX -tulostinta. Kaikki sillat sementoitiin RelyX Ultimatella ja testattiin sillan murtumispisteeseen. Perinteisellä menetelmällä valmistettu kuitukomposiitilla vahvistettu silta (ryhmä 1) kesti kuormitusta parhaiten (1150 ± 262N). Se ei eronnut tilastollisesti ryhmästä 4 (1114 ± 182N) (p > 0,05), mutta erosi merkittävästi ryhmästä 2 (710 ± 135N). Ryhmän 3 (764 ± 120N) ja ryhmän 5 (652 ± 152N) (p < 0,05) välillä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p > 0,05).
Kuidun lisääminen paransi kuituvahvisteisten 3D-tulostettujen siltojen kuormankantokykyä, mutta se oli riippuvainen rungon suunnittelusta. Ylimääräinen poikittaiskuitu ei ollut mahdollista 3D-tulostustekniikalla. Tutkimuksessamme tavanomainen käsin tehty tekniikka vaikutti herkkyydeltään ja kestävyydeltään luotettavimmalta.
Bijelic-Donova J, Garoushi S, Lähdenpera M, Lassila L: Inlay retained 3D printed three-unit fiber-reinforced composite (FRC) fixed dental prostheses (FDP).
Posteri esitetty aiemmin: PER-IADR Oral Health Research Congress, 15–17.9.2022, Marseille, Ranska
Sädehoidon aiheuttama tulehdusreaktio voi pahentaa parodontiittia
Sädehoidon vaikutus biomarkkereihin on vielä laajalti tuntematonta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin pään ja kaulan alueen karsinoomapotilaiden saaman sädehoidon vaikutusta biomarkkereihin.
Tutkitut biomarkkerit olivat suunesteen aktiivinen matriksimetalloproteinaasi 8 (aMMP-8) ja verenkuvan neutrofiili / lymfosyyttisuhde (NLR). Näiden pitoisuudet mitattiin ennen sädehoitoa sekä kolme viikkoa sädehoidon alkamisesta. Parodontiitin biomarkkeri aMMP-8 kuvaa parodontiumin paikallista tulehdustilaa ja kudostuhoa. NLR puolestaan kertoo elimistön systeemisestä subkliinisestä tulehduksesta ja sen lisääntyminen on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty parodontiittiin. Turkissa toteutetussa pilottitutkimuksessa oli mukana 13 potilasta, jotka saivat sädehoitoa osana pään ja kaulan alueen karsinooman hoitoa. Kaikki olivat parodontiittipotilaita ja runsaasti tupakoivia.
Tutkimuksessa havaittiin biomarkkereiden suurentuminen kolmessa viikossa sädehoidon alkamisesta, mikä heijastaa paikallista ja systeemistä tulehdusreaktiota ja heikentynyttä suun immuniteettiä (p < 0,05). Tutkimustulokset kannustavat jatkotutkimuksiin pään ja kaulan alueelle annetun sädehoidon mahdollisten parodontaalisten haittavaikutusten tunnistamiseksi biomarkkeridatan avulla. aMMP-8-suuhuuhdetesti voi osoittautua lupaavaksi tavaksi tunnistaa parodontaaliterveyden riskit sädehoitoa saavilla pään ja kaulan alueen syöpäpotilailla.
Brandt E, Keskin M, Tervahartiala T, Yılmaz M, Harmankaya İ, Karaçetin D, İpek T, Gürsoy UK, Rautava J, Gupta S, Hagström J, Räisänen IT, Sorsa T. Radiotherapy Increases aMMP-8-Levels and Neutrophil/Lymphocyte Ratio Rapidly in Head and Neck Cancer Patients: A Pilot Study.
Posteri esitetty aiemmin: Saliva Symposium, 29.–1.6.2023, Egmond aan Zee, Alankomaat
Syvät kariesvauriot: esiintyvyys ja hoitoratkaisut suomalaisilla nuorilla
Kartoitimme syvien kariesvaurioiden yleisyyttä suomalaisilla nuorilla sekä syvien kariesvaurioiden hoitokäytäntöjä suomalaisessa terveyskeskushammashoidossa. Hoitoratkaisut eivät seurantamme perusteella noudattaneet nykyisiä hoitosuosituksia.
Tutkimme vuosina 2017–2018 Helsingin kaupungin suun terveydenhuollossa tutkituista 14–15-vuotiaista (n = 3990) potilaista otettua 278 potilaan satunnaisotosta. Intraoraalikuvista rekisteröitiin syvät kariesvauriot ja paikkaukset, pulpan välittömät kattamiset, juurihoidot ja karieksen vuoksi poistetut hampaat. Syviä kariesvaurioita seurattiin potilasasiakirjoista ja röntgenkuvista retrospektiivisesti 24 kuukautta.
Noin 20 %:lla oli vähintään yksi hoitamaton tai aiemmin hoidettu syvä kariesvaurio, joka ulottui dentiinin sisimpään puolikkaaseen. Noin 10 %:lla oli vähintään yksi dentiinin sisimpään neljännekseen ulottuva vastaava vaurio. Dentiinin sisimpään neljännekseen ulottuvat vauriot olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä, ja korkean kariesriskiluokan potilailla yleisempiä muihin riskiluokkiin verrattuna.
Seurantakohortissa oli 48 syvää kariesvauriota 26 potilaalla. Täydellinen kariesvaurion poisto oli yleisin valittu hoitomenetelmä sekä dentiinin sisimpään puolikkaaseen (81 %) että sisimpään kolmannekseen tai syvemmälle (56 %) ulottuvissa vaurioissa. Täydennyskoulutus on tarpeen, jotta syviä kariesvaurioita hoidettaisiin tutkimusnäyttöön pohjautuen pulpaa säästävin menetelmin.
Croft K, Kervanto-Seppälä S, Kerosuo E. Deep carious lesions and their management among Finnish adolescents: a retrospective radiographic study.
Posteri on esitetty aiemmin: 20th ESE Biennial Congress 7.–10.9.2022, Budapest, Unkari
Kielen dysplasia vaatii tarkkaa seurantaa
Suun levyepiteelidysplasioista 7–10 % kehittyy suusyöväksi, levyepiteelikarsinoomiksi. Syöpäriskiä lisäävät dysplasian vaikeusaste ja sijainti kielessä. Selvitimme takautuvassa tutkimuksessa näiden dysplasioiden kehittymistä karsinoomiksi ja histologisten löydösten ennustearvoa. Histologisia löydöksiä tutkittiin Turun yliopistossa diagnosoiduilla epiteelidysplasioilla (1982–2011). Levyepiteelikarsinoomien potilastiedot poimittiin Syöpärekisteristä.
Tutkimuskriteerit täyttäneet 681 potilasta olivat keskimäärin 59-vuotiaita. Löydökset olivat yleisempiä naisilla. Suurin osa dysplasioista oli alussa lieviä, ja löydettiin joka viidennellä kielestä. PAD-lähetteissä lähes puolet sijainneista oli rekisteröimättä. Dysplasian sijainti kielessä tai vakava-asteisuus lisäsi riskiä muutoksen malignisoitumiselle.
Lähes 95 %:lla epiteelidysplasiapotilaista oli myös muita histologisia löydöksiä. Rinnakkaislöydöksistä halusimme tutkia erityisesti haavaumaa, kandidiaasia ja likenoidia tulehdusta, sillä ne monimutkaistavat dysplasian diagnosointia. Suun levyepiteelikarsinoomadiagnoosin sai 51 (7,5 %) tutkituista.
Suun levyepiteelikarsinoomat diagnosoidaan usein myöhään. Ohjeena on ottaa koepala kaikista yli kaksi viikkoa kestävistä suun limakalvojen muutoksista. Korkeamman riskin dysplasiapotilaat ja potilaat, joilla dysplasia on kielessä, voisivat hyötyä tiheämmästä seurannasta. Dysplasia-asteen vakavuus on otettu huomioon suusyövän Käypä hoito -seurantavälisuosituksessa.
Ellonen R, Suominen A, Kelppe J, Willberg J, Rautava J, Laine H. Histopathological findings in oral epithelial dysplasias and their relation to malignant transformation.
Esitetty aiemmin: EAOM´s 16th biennal congress, 29.9.–30.9.2023, Lontoo, Iso-Britannia
Haptinen virtuaalitodellisuus voi parantaa hammaslääketieteen opiskelijan oppimistuloksia
Potilasharjoittelua edeltävässä hammaslääketieteen opetuksessa on perinteisesti harjoiteltu taitoja hyviksi todetuilla fantom- eli harjoituspäillä. Haptiikalla eli tuntopalautteella tehostetun virtuaalitodellisuuden (VR) käyttö on kuitenkin yleistynyt viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. VR-haptisista laitteista ja erityisesti niiden lisähyödystä opetuksessa keskustellaan paljon.
Toistaiseksi ei ole juurikaan tutkittu VR-haptisen ja perinteisen fantompääharjoittelun yhdistämisen mahdollisia etuja hammaslääketieteen opetuksessa. Hampaan preparoimistekniikan ymmärtäminen ja laadukas toteutus ovat tärkeitä oppimistavoitteita prekliinisessä hammaslääketieteen opetuksessa. VR-haptisessa ympäristössä opiskelijat voivat harjoitella tätä tekniikkaa lähes itsenäisesti. Harjoituksissa ei kulu materiaalia, ja laite antaa jatkuvaa objektiivista palautetta suorituksista, mikä hyödyttää sekä opiskelijoita että opettajia.
Tulosten perusteella VR-haptisen teknologian ja Frasaco-hammasmallien yhdistäminen harjoituksissa auttaa saavuttamaan hammaskruunun preparointiin vaadittavat taidot. VR-haptinen ympäristö tuo harjoitteluun rentoutta, sillä opiskelija voi tehdä harjoitukset itselle sopivaan aikaan, ja uudestaan voi yrittää niin monta kertaa kuin kokee tarpeelliseksi.
Felszeghy S, Huhtela O, Manninen K, Mäenpää M, Banafa A, Liukkonen M, Mutluay M. VR-haptic and phantom head dental training: Does the order matter? A comparative study from a preclinical fixed prosthodontics course.
Posteri on esitetty aiemmin: ADEE 23.–25.8. 2023, Liverpool, Englanti
Lääkeostot näkyvät suun hoitokäyntien määrissä
Suuinfektioiden ja systeemisairauksien välillä vallitsee yhteys. Terveyden hoitamiseen tarvittavat lääkkeet vaikuttavat myös suuhun. Tutkimme, heijastuuko systeemisten lääkkeiden määrä suun hoitokäyntien määrään ja annettuihin hoitoihin. Aineistomme koostui alun perin vuonna 1985 tutkitusta 1580:n potilaan henkilökohortista Tukholman alueelta. Analysoimme lääkeostoksia ja suunhoitokäyntejä vuosien 2008–2017 Ruotsin kansallisista väestö- ja potilasrekistereistä.
Enemmän hammaslääkärikäyntejä (56,8 %, p= < 0,001, OR 1,76, Cl 1,43–2,16), enemmän ientulehdusta (52,7 %, p = 0,044, OR 1,30, 95 %, Cl 1,05–1,60) ja peri-implantiittia (60,2 %, p = 0,005, OR 1,65, Cl 1,18–2,31) oli potilailla, joiden lääkeostokset ylittivät mediaanin (n = 789, mediaani = 86) verrattuna niihin, joiden lääkemäärät olivat mediaanin alapuolella (n = 791). Ostosten mediaanin ylittyminen liittyi tilastollisesti useammin myös hammaslääkärin tarkastuksiin (51,9 %, p = < 0,001, OR 2,65, Cl 1,77–3,97), hampaiden poistoihin (55,8 %, p = <0,001, OR 1,45, Cl 1,18–1,78), paikkauksiin (52,4 %, p = < 0,001, OR 1,93, Cl 1,44–2,58), sekä useampiin juurihoitoihin (n = 278, 57,6 %, p = < 0,001, OR 1,52, Cl 1,22–1,90).
Lääkkeiden määrä liittyi oletuksemme mukaisesti useampiin suun hoitokäynteihin ja annettuihin hoitoihin yleensä. Näin ollen paljon lääkkeitä käyttäneiden potilaiden suunterveys oli heikompi verrattuna potilaisiin, jotka tarvitsivat vähemmän lääkkeitä.
Frankenhaeuser F, Meurman-Pawli A, Källmén H, Meurman J, Söder B. Medication purchases associate with the number of dental treatments.
Esitetty aiemmin: CED/NOF IADR Oral Health Research Congress, 21–23.9.2023, Rodos, Kreikka
Leuka- ja kasvomurtumapotilaiden tylpät kaulasuonivammat
Päivystävät hammaslääkärit ja -lääkärit tapaavat työssään kasvonsa loukanneita potilaita, joiden vammojen diagnostiikka sekä liitännäisvammojen tunnistaminen on keskeistä. Leuka- ja kasvoluumurtumat on tunnistettu tylppien kaulasuonivammojen riskitekijöiksi. Näillä potilailla kaulasuonivamman ilmaantuvuus on noin 1 %–1,5 %. Hoitamaton kaulasuonivamma voi johtaa viiveellä aivoinfarktiin sekä halvaantumiseen ja pahimmillaan potilaan menehtymiseen
Tarkempia riskitekijöitä murtumien sijainnin ja liitännäisvammojen välillä ei tunneta. Tylppien suonivammojen kuvantamisen kultainen standardi on kaulasuonien varjoainetehosteinen tietokonetomografia. Tutkimuksen tavoitteena oli 1) selvittää tylppien kaulasuonivammojen esiintyminen leuka- ja kasvomurtumapotilailla, 2) raportoida yleisimmät kaulasuonivammoihin liittyvät leuka- ja kasvomurtumat sekä 3) niiden oheisvammat, ja 4) kuvata vammaetiologia sekä -mekanismi ja tarkemmat riskitekijät. Hypoteesimme mukaan alaleuan murtumat sekä Le Fort -murtumat olisivat riskitekijöitä kaulasuonivammoille.
Keräsimme 10 vuoden taannehtivan aineiston ison bostonilaisen opetussairaalan (Massachusetts General Hospital, MGH) yli 18-vuotiaista leuka- ja kasvomurtumapotilaista. Sairaalahoitoa vaativia, tylpän vamman kasvomurtumapotilaita 23 394 traumapotilaasta oli 2421. Heistä 24:llä (1 %) oli myös kaulasuonivamma. Ilman leuka- ja kasvomurtumia traumapotilaiden kaulasuonivamman esiintyvyys oli 0,3 %.
Yleisin leuka- ja kasvomurtuma oli silmäkuopan murtuma. Alaleuan murtuma oli 454 potilaalla. Monimuuttujamallissa kaulasuonivamman itsenäisiksi riskitekijöiksi leuka- ja kasvomurtumapotilailla muodostui alaleukaluun murtuma (OR 4,7, p = 0,0032), kaularankavamma (OR 8,4, p < 0,0001) sekä murskavamma (OR 12,6, p = 0,003).
Johtopäätöksemme on, että kaulasuonivamman olemassaolon muistaminen on keskeistä. Oikea diagnostiikka sekä hoito ehkäisevät iskeemisiä komplikaatioita.
Färkkilä EM, Kaban LB, Peacock ZS. Risk factors for blunt cerebrovascular injuries in patients with maxillofacial fractures.
Esitetty aiemmin: 26th Congress of the European Association for Cranio Maxillo Facial Surgery, 27.–30.9. 2022, Madrid, Espanja
Kasvoasymmetria ja pureskelupuoli kaksosilla 3D-mallianalyysin perusteella
Hampaiden pureskelupuolen vaikutusta kasvojen asymmetriaan on tutkittu melko vähän. Tämän kaksostutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten pureskelupuoli vaikuttaa kasvojen asymmetriaan, ja onko symmetrisesti pureskelevilla asymmetrisesti pureskelevia symmetrisemmät kasvot, ja löytyykö identtisten kaksosten (MZ) ja epäidenttisten kaksosten (DZ) väliltä eroja.
Tutkimukseen osallistui 106 liettualaista kaksosparia (59 MZ-paria, 47 DZ-paria), jotka kaikki olivat samaa sukupuolta keskenään. Kuvasimme kaksosten kasvot stereofotogrammetriateknologiaan pohjautuvalla 3D-kameralla, ja pureskelupuoli kysyttiin suullisesti (oikea, vasen tai molemmat). Mikäli tutkittava ei osannut vastata, hänelle annettiin purukumi minuutiksi pureskeltavaksi tutkijan tarkkaillessa vieressä. Epäselvissä tapauksissa testi uusittiin, ja jos vastaus oli edelleen epäselvä, tutkittavan tulkittiin käyttävän molempia puolia yhtä paljon.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että leuankärjen tilavuus kasvaa sillä puolella, joka on pureskelupuoleen nähden vastakkainen. Naisilla oli miehiä symmetrisemmät kasvot tarkasteltaessa koko kasvojen asymmetriaa. MZ- ja DZ-kaksosten tulosten samankaltaisuudesta päätellen toiminnalliset tekijät lienevät perinnöllisyyttä vahvemmat.
Heikkinen EV, Vuollo V, Harila V, Sidlauskas A, Heikkinen T. Facial asymmetry and chewing sides in twins: analyzing 3D models.
Posteri esitetty aiemmin: n98th European Orthodontic Society Congress, 11.–15.6.2023, Oslo, Norja
Säännöllinen antibakteerinen fotodynaaminen terapia voi parantaa suun terveyttä ympärivuorokautisen hoidon asukkailla
Hammashoidon tarve ikääntyneillä ympärivuorokautisen hoidon asukkailla kasvaa, ja suuhygienian ylläpidossa on merkittäviä puutteita. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää Lumoral-hoidon vaikutusta ympärivuorokautisen hoidon asukkailla.
Tutkimukseen rekrytoitiin hoitajien arvion mukaan kykeneviä henkilöitä, joilla oli vähintään 10 hammasta. Saimme 31 asukkaalta kirjallisen suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta, keskeyttäneitä oli 4. Tutkittavat satunnaistettiin saamaan joko omahoidon ohjausta (n = 17) tai ohjauksen lisänä Lumoral-kaksoisvalohoitoa (n = 10). Tutkittavilta mitattiin plakki-indeksi (VPI), PerioSafe-aMMP-8 (+/-) sekä Community Periodontal Index (CPI).
Molemmissa ryhmissä havaittiin merkittävä plakin vähentyminen. CPI-indeksin mukaisesti mitatuissa hampaissa havaittiin merkittävä parantuminen hoitoryhmän potilailla (p = 0,0006), kun taas verrokkiryhmässä muutosta ei havaittu. PerioSafe- testissä positiivisia oli verrokkiryhmässä alussa 53 % ja lopussa 30 % osallistujista. Hoitoryhmässä PerioSafe- testi oli positiivinen alussa 80 %:lla ja lopussa 50 %:lla (p = ns.).
Tämän perusteella kaksoisvaloon perustuva Lumoral-hoito voi parantaa suun terveyttä valikoiduilla ympärivuorokautisen hoidon asukkailla tavanomaisen suuhygienian lisänä.
Saarela R, Helenius-Hietala J, Pätilä T, Pakarinen S, Korte S, Romppanen W, Tervahartiala T, Heikkinen A M, Sorsa T. Säännöllisen antibakteerisen fotodynaamisen terapian vaikutus suuhygieniaan ikääntyneillä ympärivuorokautisen hoidon asukkailla.
Posteria ei ole aiemmin esitetty.
Kipuun liittyvän toimintahaitan yhteys hoitovasteeseen ja psykososiaalisiin oireisiin TMD-potilailla
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää TMD-kipupotilaiden kipuun liittyvän toimintahaitan yhteyttä konservatiivisen TMD-hoidon hoitotuloksiin, masennukseen ja epäspesifisten fyysisten oireiden esiintymiseen.
Tutkimukseen osallistui 80 aikuista potilasta, jotka oli TMD-kivun vuoksi lähetteellisesti ohjattu Oulun yliopistollisen sairaalan suu- ja leukasairauksien osastolle. Lähtötilanteessa kipuun liittyvää toimintahaittaa arvioitiin RDC/TMD (Research Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders) -kriteeristöön kuuluvalla GCPS 1.0 (Graded Chronic Pain Scale 1.0) -asteikolla. Sen avulla potilaat luokiteltiin kolmeen TMD-alatyyppiin. Kaikki potilaat saivat konservatiivista TMD-hoitoa. Seurantakäynneillä 1, 3, 6 ja 12 kuukautta lähtötilanteesta potilaat kuvasivat kivun voimakkuutta, hoidon tuloksia ja TMD-oireiden vakavuutta numeerisella arviointiasteikolla, NRS (Numeric Rating Scale).
TMD-alatyypin 3 (keskivaikea/vaikea toimintahaitta) potilailla oli korkeimmat NRS-pisteet ja heidän oireensa olivat vakavimpia jokaisella seurantakäynnillä, tilastollisesti merkitsevästi 1 kuukauden ja 6 kuukauden seurantakäynneillä (p < 0,05). Näillä potilailla todettiin myös eniten masennuksen oireita (p < 0,05). Tutkimus osoitti, että kohtalainen/vaikea kipuun liittyvä toimintahaitta korreloi heikentyneen hoitovasteen ja masennusoireiden kanssa.
Hietaharju M, Näpänkangas R, Ahtonen P, Kuoppala R, Sipilä K. The role of pain-related disability on treatment outcome and psychosocial symptoms in patients with temporomandibular disorders – a pilot study.
Esitetty aiemmin: IASP (International Association for the Study of Pain), 19–23.9.2022, Toronto, Kanada
Opiskelijoiden stressiä lievennetään hengittämällä ja musiikilla
Uuden opetteleminen on hauskaa ja jännittävää, mutta joskus myös omat odotukset ja ohjaajien vaatimukset kuormittavat ja tuntuvat jopa ahdistavilta. Kuormittuneisuus voi esiintyä epävarmuutena, kädentaitojen epävakautena tai ylisuorittamisena. Halusimme tutkia, voiko musiikin ja palleahengityksen avulla helpottaa hammaslääkäriopiskelijan kuormittuneisuutta kiinteän protetiikan simulaatioharjoitusten yhteydessä.
Tutkimukseen osallistui 31 kolmannen vuosikurssin opiskelijaa keväällä 2023. Tarkkaa kädentaitoa vaativaan harjoitukseen mahdollisesti vaikuttavaa kuormittuneisuutta tarkasteltiin simulaatioharjoitusten alkutilanteessa ja kurssin loputtua PHQ-4- ja GHQ-12-kaavakkeilla. Harjoitukseen liittyvää pelkoa ja koettua stressiä tarkasteltiin kunkin harjoituksen alussa ja lopussa sekä koehiontatilanteessa 11-portaisella VAS-A-asteikolla. Tutkittavien kokemaa ahdistuneisuutta tarkasteltiin modifioidun hammashoitopelko (DAS-R) -kaavakkeen avulla.
Tutkimuksen interventioina oli tutkittavien valitsema taustamusiikki ja syvä palleahengitys. Interventiot toteutettiin cross-over-asetelman mukaisesti.
Tutkimuksen mukaan kuormittuneisuus väheni kurssin aikana ja koettu stressi oli suurimmillaan ensimmäisen harjoituksen ja koetilanteen alussa. Koettu stressi aleni merkittävästi harjoitusten aikana, joissa interventiot toteutettiin verrattuna interventiottomaan harjoitukseen. Enintään kohtalaista ahdistuneisuutta koki 19 % tutkittavista.
Rentouttavilla menetelmillä voimme alentaa opiskelijoidemme stressiä kädentaitoa vaativien harjoitusten yhteydessä.
Huhtela O, Kurki P, Liukkonen M, Suominen L, Felszeghy S. Listening to music and deep breathing as stress reduction strategies? A feasibility crossover study on the effectiveness of background music and diaphragmatic breathing on reducing the stress and anxiety during dental practices
Posteri on esitetty aiemmin: AMEF 2023, 22.3.2023, Helsinki, Suomi
Kuinka tunnistamme palveluseteleistä lisäohjeistusta tarvitsevat potilaat?
Suun terveydenhuollon julkisten palvelujen kysyntä on kasvanut, ja palveluseteleitä käytetään Suomessa yhä enemmän täydentämään julkista suun terveydenhuoltoa. Osa palveluseteleistä on kuitenkin jäänyt käyttämättä. Halusimme tutkia, minkälaisia kokemuksia potilailla on palvelusetelistä, ja mikä kokemuksiin ja palveluseteleiden käyttöön vaikuttaa.
Lähetimme sähköisen kyselyn 1 000 potilaalle, jotka olivat saaneet Helsingin suun terveydenhuollon uuden kokonaishoidon palvelusetelin (KOHO) maalis-huhtikuussa 2021. Kyselyssä oli 20 monivalinta- ja 3 avointa kysymystä hoitoon pääsystä, palvelusetelin käytöstä ja saadusta palvelusta.
Kyselyyn vastasi 257 potilasta. Pääosin potilaiden kokemukset palvelusetelistä olivat hyviä. Suun terveydentilansa hyväksi kokevilla oli parempia kokemuksia tarvitsemansa avun saamisesta (p < 0,001, rs = 0,282), kuulluksi tulemisesta (p < 0,001, rs = 0,228) ja riittävän neuvonnan saamisesta (p = 0,001, rs = 0,209) kuin huonoksi kokevilla. Palvelusetelin käyttämättä jättäneistä 14 (67 %) olisi halunnut mieluummin tulla julkisen suun terveydenhuollon omaan toimintaan.
Hyvä kokemus omasta suun terveydentilasta näyttää vaikuttavan positiivisesti kokemukseen palvelusetelistä. Halu käyttää julkisen suun terveydenhuollon omaa palvelua palvelusetelin sijaan näyttää vähentävän palvelusetelin käyttöä. Näitä tekijöitä hyödyntämällä voidaan tunnistaa potilaita, jotka tarvitsevat lisää tukea palvelusetelin käyttöön, ja voidaan kohdentaa heille ohjausta ja neuvontaa.
Ilonen S, Ylönen S, Kaila M, Lahti S, Hiivala N. Dental service voucher for adults: patient experiences in Finland.
Posteria ei ole aiemmin esitetty.
Suuhygieniakäytäntöjen implementointi ikääntyneiden hoitokodeissa
Hampaallisten ikääntyneiden määrä kehittyneissä maissa lisääntyy koko ajan. Päivittäinen suun hoito hoitolaitoksissa on todettu riittämättömiksi. Palveluesimiehen roolia suun hoidon järjestämisessä hoitolaitoksissa on kuitenkin tutkittu vähän. Tutkimuksen tavoitteena oli syventää näkemystä palveluesimiesten roolista päivittäisten suuhygieniakäytäntöjen implementoinnissa yksityisissä tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon yksiköissä Suomessa.
Tutkimuksessamme haastateltiin 19 palveluesimiestä kuudessa Suomen suuressa kaupungissa kesäkuun ja marraskuun 2021 välisenä aikana. Haastattelut tehtiin kasvotusten, nauhoitettiin ja kirjoitettiin puhtaaksi. Haastattelussa oli 15 avointa kysymystä liittyen yksikön päivittäiseen suun hoitoon, ammattimaisen suun hoidon järjestämiseen, ruokavalioon ja koulutukseen. Kysyimme myös taustatekijät. Tämän mukaan yksiköissä on riittävät hammashoitovälineet ja asukkaita autetaan päivittäisessä suun hoidossa. Yhteistyötä tehdään suun hoidon ammattilaisten kanssa. Ruokailurytmi on säännöllinen, ja sokerisia välipaloja on tarjolla. Koulutus suun hoidossa on vähäistä ja sitä toivotaan lisää.
Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että suun hoidon koulutusta tarvitaan ja yhteistyötä suun hoidon ammattilaisten kanssa halutaan enemmän. COVID-19 on vähentänyt yhteistyötä suun hoidon ammattilaisten kanssa. Ennen pandemiaa yhteistyötä oli säännöllisesti.
Jämsä H, Laitala M-L, Vähänikkilä H, Syrjälä A-M. Implementation of oral hygiene practices in nursing homes – the view of supervisor nurse.
Posteri on aiemmin esitetty: 18th EuGMS 2022, 28.–30.9.2022, Lontoo, Iso-Britannia
Sylkinäytteen esikäsittely mikromuovien kuvantamiseksi FTIR mikroskopialla
Mikromuovien esiintyminen ja vaikutus ihmisen terveyteen on ajankohtainen tutkimusaihe. Yksi muovipartikkeleiden kulkeutumisreitti ihmiselimistöön on suu. Analysoimme FTIR-mikroskopialla yli 15 mm:n muovipartikkeleita syljestä.
Mukoottinen leposylki sitoo vieraspartikkeleita siirtäen ne eteenpäin ruuansulatuskanavassa. Tämä syljen luontainen ominaisuus hankaloitti muovipartikkeleiden kuvantamista, sillä FTIR-mikroskooppi mittaa näytteen vain yhdestä suunnasta (päältä), eikä proteiinipeitteen alle jääviä partikkeleita havaita.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa keskityimme heikentämään mukoottisen verkoston vuorovaikutuksia kuudella musiiniproteiineihin vaikuttavalla reagenssilla. Polypeptidiketjuja hajotettiin vetyperoksidilla, trypsiinillä ja papaiinilla. Kysteiinirikkaiden alueiden rikkisiltoja katkottiin N-asetyyli-L-kysteiinillä. Oligosakkaridiketjujen välistä elektronista repulsiota kasvatettiin kelatoimalla läsnä olevia kationeja EDTA:lla. Lisäksi proteiineja saostettiin asetonilla. Tehokkaimmaksi menetelmäksi näistä osoittautui vetyperoksidikäsittely 50 °C:ssa.
Jatkotutkimuksissa menetelmän kehittämiseksi tulisi huomioida alle 15 mm:n muovipartikkelit sekä tulisi korreloida kliiniset havainnot laajoja näyteaineistoja keräämällä. Tällaisia ilmiöitä voisivat olla esimerkiksi asuinpaikan tai hampaiden itsehoidon vaikutus henkilön syljen mikromuovipitoisuuteen.
Karvonen K, Uurasjärvi E, Soininen T, Kullaa A. Sylkinäytteen esikäsittely mikromuovien kuvantamiseksi FTIR mikroskopialla.
Posteria ei ole esitetty aiemmin.
Juurihoidettujen hampaiden ennuste on erittäin hyvä viiden vuoden seurannassa
Juurihoidon tavoite on hampaan paraneminen ja sen säilyminen osana purentaa. Tutkimuksessamme selvitettiin, kuinka suuri osa juurihoidetuista hampaista poistetaan viiden vuoden seurannassa, ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen.
Tutkimuksessa selvitettiin primaarijuurihoitojen menestystä viiden vuoden ajalta. Oulun kaupungin perusterveydenhuollon potilastietojärjestelmästä poimittiin vuonna 2014 aloitetut juurihoidot, joista tutkimusaineistoon valittiin satunnaisotoksella 657 primaarijuurihoitoa. Alle 20-vuotiaita potilaita ja uusintajuurihoitoja ei otettu mukaan tutkimukseen. Juurihoidon alkudiagnoosi ja aloituspäivämäärä, poiston päivämäärä ja hammastyyppi rekisteröitiin. Röntgenkuvia ei otettu huomioon.
Primaarijuurihoidetuista hampaista 92 % oli suussa 5 vuoden jälkeen. Yleisin juurihoidon aloitussyy oli pulpiitti (32 %), mutta lähes yhtä yleisesti juurihoidolle ei löytynyt aloitusdiagnoosia (29 %). Aloitusdiagnoosi tai sen puuttuminen ei kuitenkaan ollut tilastollisesti yhteydessä hampaan poistoon. Ainoa tässä tutkimuksessa esille noussut tilastollisesti merkitsevä tekijä oli potilaan ikä. Nuorempien potilaiden (20–39-vuotiaiden) primaarijuurihoidetuista hampaista vain 5,3 % poistettiin seurannassa, kun vanhemmilla ikäluokilla (≥ 40-vuotiaat) prosenttiosuus oli yli 10 % (p = 0,018).
Juurihoidettujen hampaiden ennuste Suomessa on erittäin hyvä. Hampaan säilyminen osana purentaa on tärkeä hoidon onnistumisen mittari, etenkin potilaalle.
Laajala A., Nuutinen M, Luttinen A, Laitala M-L, Karki S. Survival of primary root canal treated teeth in 5 years: A practice-based study.
Posteri aiemmin esitetty: 21st European Society of Endodontology Congress, 6.–9.9.2023 Helsinki, Suomi
Hammasimplanttisairauksien ehkäisy fotodynaamisella terapialla
Hammasimplanttien ympäryskudossairauksien tehokas varhainen tunnistaminen ja hoito on merkittävää. Omahoitona säännöllisesti toteutettavan antibakteerisen fotodynaamisen terapian (aPDT) on osoitettu edistävän suun terveyttä. Tässä tutkimuksessa selvitimme säännöllisen aPDTn vaikutusta peri-implanttisairauksissa.
Tutkimukseen rekrytoitiin 40 potilasta, joiden implanttikudoksen diagnoosit todettiin kliinisesti ja radiologisen luutason puutoksen (RBL) perusteella. Kaikki tutkittavat saivat tehostetut omahoito-ohjeet. Hoitoryhmä (n = 20) satunnaistettiin käyttämään neljän viikon ajan kaksoisvaloon perustuvaa aPDT-hoitoa, jossa valoherkistimenä oli indosyaniinivihreä. Hoito toteutettiin kerran päivässä kahden viikon ajan, sitten kaksi kertaa päivässä kahden viikon ajan. Verrokkiryhmä (n = 20) jatkoi tehostettua omahoitoa tutkimusjakson ajan. Implantin ympäriltä mitattiin näkyvä plakki-indeksi (VPI), ienverenvuotoindeksi (BOP), implanttitaskun aMMP-8-pitoisuus ja implanttitaskun syvyys (PPD) alussa, 2:n viikon ja 4:n viikon kohdalla.
Kuukauden tutkimusjakson aikana VPI parani molemmissa ryhmissä. BOP pieneni merkittävästi hoitoryhmässä, 4,7 ± 1,3–1,8 ± 1,6 (KA ± SD), p < 0,0001, mutta kontrolliryhmässä ei havaittu tilastollista eroa. Implanttitaskun aMMP-8 pieneni hoitoryhmässä 100 ± 41–72 ± 38 (KA ± SD), p= 0,027, mutta ei kontrolliryhmässä. Implanttien ientaskumittauksissa havaittiin taskusyvyyden vähäistä korjautumista hoitoryhmässä kolmelta tutkittavalta ja verrokkiryhmässä yhdeltä tutkittavalta.
Säännöllisen kaksoisvaloon perustuvan antibakteerisen kaksoisvalon käyttö alentaa infektion, tulehduksen sekä proteolyysin kuormaa hammasimplanttien vieruskudosissa.
Lähteenmäki H, Pätilä T, Räisänen I, Kalliala R, Tervahartiala T, Sorsa T. Prevention of dental implant diseases: Supporting diagnosis with the aMMP-8 test and enhanced oral health maintenance at home.
Posteria ei ole aiemmin esitetty.
DC/TMD verkko-opetuksen integrointi hammaslääketieteen perusopetukseen
Purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden diagnostiikassa käytettävä DC/TMD-menetelmä (Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders) kuuluu hammaslääketieteen perusopetuksen opetusohjelmaan. Tutkimuksessa vertasimme, miten opiskelijat luento- ja verkko-opetuksen jälkeen itse arvioivat kykyään ja tyytyväisyyttään kliinisen DC/TMD-tutkimuksen ja siihen liittyvän diagnostiikan tekemiseen.
Luento-opetuksen ryhmässä oli 50 vuoden 2018 ja verkko-opetuksen ryhmässä 50 vuoden 2019 kolmannen vuoden hammaslääketieteen opiskelijaa Oulun yliopistosta. Opiskelijat täyttivät DC/TMD:n kliinisen tutkimusharjoituksen jälkeen nimettömänä arviointilomakkeen, jossa tiedusteltiin itse arvioitua kykyä (0 = ei kykyä, 10 = erinomainen kyky) ja tyytyväisyyttä (0 = ei tyytyväinen, 10 = erittäin tyytyväinen) tehdä DC/TMD-tutkimus. Luento-opetusta saaneista 43 (86 %) ja verkko-opetusta saaneista 34 (68 %) vastasi kyselyyn.
Tulokset osoittivat, että verkkokurssin käyneiden opiskelijoiden itse arvioima kyky ja tyytyväisyys DC/TMD:n kliinisen tutkimuksen tekemiseen olivat yhtä hyvät kuin perinteisen luento-opetuksen saaneilla opiskelijoilla. Verkkokurssi voi edistää oppimista yhtä hyvin kuin perinteinen luento-opetus, joten se on jatkossa varteenotettava menetelmä DC/TMD-protokollan opetukseen hammaslääketieteen perusopinnoissa. Verkko-opetusta voidaan jatkossa käyttää myös ammatillisessa jatkokoulutuksessa ja hammaslääkäreiden täydennyskoulutuksessa.
Malmberg J, Näpänkangas R, Liljeström M-R, Tanner J, Teerijoki-Oksa T, Suominen A ja Sipilä K. Implementing online learning of Diagnostic Criteria for the Temporomandibular Disorders (DC/TMD) protocol in undergraduate dental education.
Tutkimus on esitetty aiemmin suullisena esityksenä: Association for Dental Education in Europe (ADEE) -Congress, 23–25.8.2023, Liverpool, Iso-Britannia
Digitaalinen kuituvalo (NIR-LT) mahdollisti karieksen varhaisen havaitsemisen suomalaisnuorilla
Hammaskarieksen diagnosointi on haastavaa erityisesti välipinnoilla. Kliinisen visuaalisen tutkimuksen lisäksi tarvitaan usein Bitewing-röntgenkuvia. Ne kuitenkin altistavat potilaan ionisoivalle säteilylle. Digitaalinen kuituvalo (NIR-LT) on säteilytön, lupaava menetelmä karieksen havaitsemiseen.
Tutkimuksessa arvioitiin NIR-LT:n kykyä havaita hammasväleistä eriasteisia kariesvaurioita verrattuna kliiniseen visuaaliseen tutkimukseen (VI) kuituvalolla (FOTI) avustettuna (VI+FOTI). VI+FOTI tulosten arvioinnissa käytettiin ICDAS-kriteeristöä ja NIR-LT tulosten arvioinnissa Söchtigin ja muokattua kriteeristöä.
Tutkittavana oli 170 15–17-vuotiasta kuopiolaista nuorta. Heiltä tutkittiin 5294 hammasvälipintaa, joista 50,5 % premolaaria ja 49,5 % molaaria. VI+FOTI-menetelmällä 92,4 % välipinnoista havaittiin terveiksi ja 7 %:ssa oli kiillekariesvaurioita. NIR-LT:llä vastaavat luvut olivat 88,2 % ja 11,6 %. NIR-LT havaitsi kiillekariesvaurioita lähes kaksi kertaa enemmän kuin VI+FOTI kaikissa hammasryhmissä paitsi alamolaareissa, joissa suuntaus oli samankaltainen. Ero NIR-LT:n ja VI+FOTI:n välillä oli tilastollisesti merkitsevä 2/3:ssa pinnoista. NIR-LT-menetelmän sensitiivisyys dentiinikariesvaurioille oli 48,4 % ja spesifisyys 91,1 %.
NIR-LT on varteenotettava täydentävä, säteilytön menetelmä kariesdiagnostiikkaan nuorilla, joilla on vähän dentiinikariesta, mutta kuitenkin kiillekariesvaurioita.
Methuen M, Suominen A L, Vähänikkilä H, Lakka T, Lussi A, Anttonen V. Near-infrared Light Transillumination (NIR-LT) enabled early caries detection among Finnish adolescents.
Posteri esitetty aiemmin: CED/NOF IADR 2023 Congress, 21–23.9.2023, Rhodos, Kreikka
Antibakteerinen fotodynaaminen kaksoisvalo omahoidon tukena parantaa plakkikontrollia
Biofilmin hallinta on keskeisessä roolissa suun alueen sairauksien, kuten gingiviitin, parodontiitin ja karieksen ehkäisyssä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin perusterveillä vapaaehtoisilla kaksoisvaloon perustuvan antibakteerisen fotodynaamisen Lumoral®-hoidon tehoa suun biofilmin hallinnassa osana suun omahoitoa.
Tutkimukseen rekrytoitiin 24 henkilöä, joista 17 satunnaistettiin ja 13 kävi läpi koko protokollan. Osallistujille tehtiin suun tarkastus, jonka jälkeen tehtiin plakkivärjäys ja plakki mitattiin Rustogin indeksin dikotomisilla arvioilla. Näkyvää plakkiväriä hyödynnettiin omahoidon ohjauksessa. Tutkittavat satunnaistettiin koe- ja vertailuryhmiin. Koeryhmäläiset (n = 7) saivat käyttöönsä Lumoral®-laitteen ja opastuksen sen käyttöön kahdesti viikossa kuukauden ajan. Vertailuryhmä (n = 6) sai pelkän omahoidon ohjauksen.
Tutkimuksen alussa koeryhmässä plakin määrän mediaani oli 43 % (CI 95 % 28–58) ja kuukauden kuluttua 37 % (CI % 12–49) (p = 0,02, Wilcoxonin testi). Vertailuryhmässä mediaani oli alussa 53 % (CI % 47– 57) ja kuukauden kuluttua 50 % (CI % 49–53 %) (p = ns.). Tutkimuksen alussa ryhmien välillä ei havaittu eroa, mutta ero oli merkittävä jälkimmäisessä mittauksessa (p = 0,04, Mann-Whitney-testi).
Kaksi kertaa viikossa toteutettu antibakteerinen fotodynaaminen terapia parantaa tämän tutkimuksen mukaan merkittävästi suuhygieniaa terveillä aikuisilla.
Cavalcante Bitu C, Halen P, Lehti S, Pätilä T, Pakarinen S. Antibakteerinen fotodynaaminen kaksoisvalo omahoidon tukena parantaa plakkikontrollia.
Posteria ei ole esitetty aiemmin.
Huono suunterveys lisää metabolisen oireyhtymän riskiä raskausdiabeteksen riskiryhmässä
Huonolla suunterveydellä ja etenkin parodontiitilla on todettu yhteys ylipainoon, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä metabolisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen (T2D) ja metaboliseen oireyhtymään (MetS). Raskausdiabetes (GDM) on tunnettu T2D:n ja MetS:n riskitekijä.
Tutkimme parodontaalisairauksien ja glukoosi-intoleranssin ja metabolisen oireyhtymän yhteyttä raskausdiabeteksen riskiryhmän naisissa. Hypoteesimme oli, että enemmän gingiviittiä ja parodontiittia olisi varhaisina raskauden jälkeisinä vuosina naisilla, joilla todettiin insuliiniresistenssiä tai metabolinen oireyhtymä.
Tutkimukseen osallistui 112 GDM-riskiryhmän naista 5 vuotta synnytyksen jälkeen. Heille tehtiin kattavat tutkimukset, joihin kuuluivat paastoverinäytteet, suunterveyden tutkimus ja PTG-kuvaus. Metabolista oireyhtymää sairastavilla naisilla oli enemmän ientulehdusta (BOP 52 % vs. 44 %, p = 0,011) ja enemmän parodontiittia (39 % vs. 25 %, p = 0,13) kuin naisilla, joilla ei ollut metabolista oireyhtymää. Parodontiitti korreloi insuliiniresistenssin kanssa (p <0,05).
Poulsen H, Huvinen E, Koivusalo S, Meurman JH, Eriksson JG. Poor oral health elevates the risk for metabolic syndrome among women at high risk of gestational diabetes mellitus (GDM).
Esitetty aiemmin: DPSG meeting, 8.–10.9.2022, Madrid, Espanja
Kaksoisvaloon perustuva fotodynaaminen terapia tukee stabiilin kroonisen parodontiitin hoitoa
Satunnaistettu kliininen tutkimus suunniteltiin määrittämään Lumoral® -kaksoisvalon tehoa parodontiittipotilailla.
Tutkimuksessa satunnaistetaan 200 potilasta saamaan ei-kirurgista parodontaalihoitoa (NSPT), joka sisältää standardoidut hygieniaohjeet, sähköhammasharjan ja depuraation tai NSPT:n, jonka lisähoitona käytetään päivittäin Lumoral®-laitetta. Kliininen intraoraalinen tutkimus tehdään alussa, kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua. Esitämme tässä raportissa kuuden kuukauden tulokset ensimmäisistä 105 peräkkäisestä tutkimukseen osallistuneesta henkilöstä, joista 51 potilasta kuului NSPT+Lumoral®-ryhmään ja 49 potilasta NSTP-ryhmään.
Sekä kolmen että kuuden kuukauden kohdalla verenvuotoindeksi (BOP) oli pienempi NSPT+Lumoral®-ryhmässä kuin NSPT-ryhmässä (p = 0,001 ja p = 0,0014). Suurempi osa NSPT+Lumoral®-ryhmän potilaista saavutti BOP alle 10 %:n tavoitteen (56 % vs. 26 %, p = 0,0057). Lisäksi NSPT+Lumoral®-ryhmän potilailla mitattiin vähemmän plakkia NSPT-ryhmään verrattuna sekä kolmen kuukauden että kuuden kuukauden kohdalla (p = 0,0025 ja p = 0,0045). Molemmissa ryhmissä syvien periodontaalisten taskujen määrä väheni merkittävästi, mutta NSPT+Lumoral®-ryhmässä oli vähemmän syviä taskuja kuuden kuukauden kohdalla verrattuna NSPT-ryhmään (p = 0,045).
Lumoral®-hoito ei-kirurgisen parodontiittihoidon tukena parantaa tutkimuksemme mukaan merkittävästi hoitotuloksia.
Pakarinen S, Saarela R, Välimaa H-M, Heikkinen A-M, Kankuri E, Noponen M, Alapulli H, Tervahartiala Räisänen T, Sorsa T, Pätilä T. A Randomized Trial of Home-Applied Dual-Light Photodynamic Therapy in Stable Chronic Periodontitis –Interim Analysis of Half Cohort Results.
Tutkimustuloksia ei ole aiemmin esitetty kongressissa.
TiO2-pinnoitteilla voidaan mahdollisesti parantaa ikenen kiinnittymistä implanttien pinnalle
Iensolujen laadukas kiinnittyminen implantin pinnalle voi ehkäistä bakteerien kulkeutumista implanttia ympäröiviin kudoksiin ja parantaa implanttihoidon ennustetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko bioaktiivisella TiO2-pinnoitteella parantaa ikenen fibroblastien kiinnittymistä titaanin pinnalle.
Tutkimuksessa oli kolme ryhmää: hydrotermaalisesti käsitelty titaani, TiO2-soolissa pinnoitettu titaani sekä pinnoittamaton kontrolliryhmä. Ikenen fibroblasteja viljeltiin näytteiden pinnoilla. Kahden ja 24:n tunnin jälkeen näytteet fiksoitiin konfokaalimikroskopiaa varten. Kolmen vuorokauden viljelyn jälkeen mitattiin adheesioproteiinien määriä Western blot -menetelmällä.
Western blot -analyysi paljasti suuremmat adheesioproteiinisignaalit molempien pinnoitettujen näytteiden pinnalla. Ero oli tilastollisesti merkittävä koskien paksilliinin ilmenemistä soolissa pinnoitetulla titaanilla. Konfokaalimikroskopiassa löytyi merkittävästi suuremmat adheesioproteiinisignaalit molempien pinnoitettujen näytteiden pinnoilla. Solujen levittäytyminen oli myös tilastollisesti laajempaa soolissa pinnoitetulla titaanilla 2:n ja 24:n tunnin jälkeen verrattuna pinnoittamattomaan titaaniin.
Tutkimuksen mukaan molemmat TiO2-pinnoitteet ovat kykeneviä lisäämään solujen tarttumista ja adheesioproteiinien ilmenemistä titaanin pinnalla. Täten pinnoitteilla on potentiaalia parantaa ikenen kiinnittymistä implanttien pinnalle.
Riivari S, Närvä E, Kangasniemi I, Willberg J, Närhi T. Focal Adhesion Formation of Primary Oral Fibroblast on TiO2-coated Titanium.
Esitetty aiemmin: PER-IADR Oral Health Research Congress, 15.–17.9.2022, Marseille, Ranska
Varhain aloitettu oikomishoito yhdessä suomalaisessa terveyskeskuksessa: retrospektiivinen poikkileikkaustutkimus
Varhaisoikomishoidoksi voidaan määritellä hoito, joka on aloitettu maitohampaistossa tai varhaisessa vaihduntavaiheen hampaistossa. Tässä tutkimuksessa arvioimme varhaisessa oikomishoidossa olevien lasten määrää suhteessa kansalliseen keskiarvoon ja arvioida kansainvälisesti tunnistettujen oikomishoidon ajoitusta koskevien suositusten toteutumista tutkitussa terveyskeskuksessa. Lisäksi selvitimme kojevalintaa.
Tutkimuksessa oli mukana 801 vuonna 2011 tai 2012 syntynyttä lasta, jotka asuvat Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän alueella. Potilasasiakirjoista poimittiin tiedot mahdollisesta oikomishoidosta, hoidon ajoituksesta, käytetyistä kojeista ja purennan piirteistä. Lapsista 212 oli tutkimusajakohtana oikomishoidossa tai oli aiemmin saanut oikomishoitoa. Oikomishoito oli alkamassa 4,4 %:lla. Käytetyimmät kojeet olivat QH (30 %), purennanohjain (20 %), ekstraoraaliveto (14 %), kiinteät kojeet (10 %), kasvomaski (10 %) ja linguaalikaari (6 %).
Hampaiston ahtaus oli yleisin hoitopäätökseen vaikuttanut diagnoosi (34 %), seuraavaksi yleisimpiä olivat syväpurenta (26 %) ja ristipurenta (21 %).
Arpalahti A, Saarnio-Syrjäläinen A, Laaksonen S, Arponen H. Early orthodontic treatment in a Finnish public health centre: a retrospective cross-sectional study.
Ei ole esitetty aiemmin kongressissa.
10-MDP:tä sisältävä puhdistusaine palauttaa sidoslujuuden kontaminoituneelle resiinipinnalle
Tutkimuksen tavoite oli selvittää uuden 10-MDP:tä sisältävän puhdistusaineen vaikutusta mikrovetolujuuteen (µTBS) resiinisementin ja resiiniblokkien välillä kontaminaation jälkeen.
Käytimme KATANA Avencia ja Tetric CAD -blokkeja (n = 20). Blokit hiottiin hiekkapaperilla, hiekkapuhallettiin ja ultraäänipuhdistettiin. Veren ja syljen kontaminaation jälkeen blokit jaettiin alaryhmiin: kontrolli, vesihuuhtelu, etsaus, Ivoclean tai KATANA Cleaner. Multilink-sementtiä levitettiin 2 mm:n välein ja kovetettiin valolla. 24 tunnin vedessä säilytyksen jälkeen blokit leikattiin noin 0,5 mm²:n kokoisiksi tangoiksi. Puolet testattiin välittömästi, puolet lämpösyklin jälkeen. µTBS-arvoille tehtiin ANOVA-varianssianalyysi (α = 0,05).
KATANA Avencia-ryhmässä positiivinen kontrolliryhmä saavutti korkeimman arvon (56,01 MPa, SD: 6,96), jota seurasi Katana Cleaner ja Ivoclean välittömästi testattuna. Erot olivat merkitseviä verrattuna vesihuuhteluun (p < 0,041) ja etsaukseen (p < 0,048). Lämpösyklin jälkeen KATANA Cleaner saavutti suuremmat arvot (47,57 MPa, SD: 8,15), mutta erot eivät olleet merkitseviä. Tetric CAD-ryhmässä KATANA Cleaner-ryhmä osoitti korkeimmat alkuarvot (64,46 MPa, SD: 10,92). Lämpösyklin jälkeen KATANA Cleaner antoi korkeimman µTBS-arvon (58,66 MPa, SD: 9,93). Merkittäviä eroja havaittiin vesihuuhteluryhmän ja muiden alaryhmien (p < 0,001) sekä KATANA Cleaner:n ja positiivisen kontrolliryhmän (p < 0,006) välillä.
KATANA Cleaner kykeni palauttamaan alkuperäisen sidoslujuuden kontaminaation jälkeen ja säilytti sen paremmin kuin positiiviset kontrollialaryhmät lämpösyklin jälkeen.
Soler-Tornero C, Mutluay M. 10-MDP Containing Cleaning Agent Restores Bond Strength to Contaminated Resin.
Esitetty aiemmin: 2023 IADR Continental European Division/IADR Scandinavian Division Congress, 21–23.9.2023, Rodos, Kreikka
Kraniofakiaalisten rakenteiden ja uniapnean geneettinen yhteys
Uniapnea on yleinen unenaikainen hengityshäiriö, jolle on ominaista toistuvat, vähintään 10 sekuntia kestävät hengityskatkokset tai hengityksen vaimentumat. Uniapnealle altistaa erityisesti ylipaino, mutta myös kraniofakiaalisilla piirteillä on vaikutuksia taudin puhkeamisessa. Niiden roolia on tutkittu vähemmän.
Tavoitteenamme on hyödyntää biopankkipohjaista genotyypitettyä dataa, joka on yhdistetty kansallisiin terveysrekistereihin. Pyrimme lisäksi hyödyntämään jo julkaistua summatason dataa, jolla? ja selvitämme uniapnean ja kasvorakenteiden mahdollista yhteistä geneettistä taustaa.
Alustavat tuloksemme osoittavat, että tietyt geneettiset variantit ovat jaettuja uniapnean ja kasvorakenteiden välillä. Lisäksi olemme tunnistaneet ylipainosta riippumattomia genomin alueita, jotka assosioituvat sekä uniapneaan että kasvorakenteisiin.
Tutkimuksemme vahvistaa tietoutta kasvorakenteiden roolista uniapnean kehittymisessä, mikä nähdään nyt myös geneettisellä tasolla. Tämä tukee pitkän aikavälin tavoitetta pyrkiä tunnistamaan suurimman uniapneariskin potilaat ja pyrkiä ohjaamaan heidät hoitoon jo ennen taudin puhkeamista.
Strausz S, Naqvi S, Broberg M, Jones S, Palotie A, Palotie T, Ripatti S, Ollila H M. Genetic analysis suggests that craniofacial structures from brain and face shape contribute to sleep apnea.
2023 European Orthodontic Society Congress, 11.6.–15.6.2023, Oslo, Norway
Ortodonttis-kirurgisen hoidon vaikutus TMD-oireisiin, elämänlaatuun ja potilastyytyväisyyteen
Tutkimuksessa analysoitiin ortodonttis-kirurgisen hoidon aikana leukaniveloireissa tapahtuvia muutoksia ja niiden yhteyttä potilaan elämänlaatuun (QOL) sekä tyytyväisyyteen purennan toimintaan. Tutkimukseen osallistui 60 kahteen yliopistosairaalaan ortodonttis-kirurgista hoitoa varten arvioitavaksi lähetettyä potilasta ja 29 verrokkia, joilla ei ollut hoitoa vaativaa purentavirhettä. Tiedot kerättiin päiväkirjalla, jossa kysyttiin muun muassa leukaniveloireiden esiintymisestä ja tyytyväisyydestä purennan toimintaan, sekä elämänlaatukyselyllä.
Potilailla esiintyi oireita yleisimmin aamulla. Ennen hoitoa (aikapisteessä 1) oireita raportoi 44 % potilaista ja 24 % verrokeista. Potilaat raportoivat useampia oireita kuin verrokit. Yleisimpiä olivat kivut pään, niskan ja leukanivelten alueella sekä leukojen jäykkyys ja väsyminen. Verrokeilla yleisimpiä olivat jäykkyys, väsyminen ja niveläänet. Ennen leikkausta (aikapisteessä 2) oireita oli 48 %:lla potilaista ja 12 %:lla verrokeista. Vuoden kuluttua leikkauksesta (aikapisteessä 3) oireilevien potilaiden ja verrokkien osuudet olivat yhtä suuret, 18 %, mutta potilaat raportoivat vähemmän oireita kuin verrokit. Myös potilaiden QOL ja tyytyväisyys purentaan paranivat. Oireiden lisääntyminen oli yhteydessä alhaisempaan elämänlaatuun ja tyytyväisyyteen
Suomela E, Alanko O, Suominen A, Peltomäki T, Svedström-Oristo A-L. Ortodonttis-kirurgisen hoidon vaikutus TMD-oireisiin, elämänlaatuun ja potilastyytyväisyyteen.
Tutkimustulokset esitetty aiemmin: European Orthodontic Society Congress 11.6.–15.6.2023, Oslo, Norway
Purentaelimistön toimintahäiriöillä yhteys heikentyneeseen suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun
Purentaelimistön toimintahäiriöillä (TMD) on todettu olevan negatiivinen vaikutus suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun (OHRQoL), mutta väestöpohjaisia tutkimuksia on tehty aiemmin vain muutamia. Tässä tutkimuksessa arvioitiin TMD:n ja OHRQoL:n välistä yhteyttä aikuisväestössä.
Tutkimusjoukko, 1 768 henkilöä, oli osa Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966-tutkimukseen osallistuneista. Viimeisin seurantatutkimus tehtiin osallistujien ollessa 46 vuoden ikäisiä ja se sisälsi suun kliinisen tutkimuksen sekä standardoidut kyselykaavakkeet. TMD:n oireet, löydökset ja diagnoosit havainnoitiin käyttäen modifioitua DC/TMD-protokollaa (Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders), ja OHRQoL mitattiin Oral Health Impact Profile -mittarilla (OHIP-14). Tilastollisissa analyyseissa huomioitiin sekoittavina tekijöinä koulutustausta, hampaiston reikiintyminen, purentavirheet sekä hampaiden lukumäärä.
Kipuun liittyvä TMD oli nivelperäistä TMD:tä vahvemmin yhteydessä heikentyneeseen OHRQoL:aan ja tämä yhteys oli vahvempi naisilla kuin miehillä. Naisilla kipuun liittyvät TMD-löydökset ja -diagnoosit olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä OHRQoL:aan kokonaisuudessaan sekä erikseen kaikkiin osa-alueisiin, kun taas niveloireisessa TMD:ssä psykologiset osa-alueet osoittivat vahvimman yhteyden. Miehillä sekä kipuun liittyvällä että niveloireisella TMD:lla oli vahvin yhteys fyysiseen kipuun. Tutkimuksen tulokset korostavat yksilöllisen hoidon suunnittelun tärkeyttä.
Tervahauta E, Näpänkangas R, Närhi L, Tolvanen M, Pirttiniemi P, Silvola A-S, Sipilä K. The relation of temporomandibular disorders with oral health-related quality of life in the Northern Finland Birth Cohort 1966.
Esitetty aiemmin: 98th Congress of the European Orthodontic Society, 11.6.– 15.6. 2023, Oslo, Norja.
Hammaskontaktit ohjaavat purentalihasten toimintaa
Pureskelussa tarvittava lihasvoima vaihtelee nopeasti ja ennalta arvaamatta. Liiallinen purentavoima voi aiheuttaa vahinkoa hampaille ja leukanivelille. Periodontaaliset mekanoreseptorit ja suun sulkijalihasten sukkulat tuottavat proprioseptiivista informaatiota, joka säätää kullakin hetkellä tarvittavan purentavoiman niin pehmeille kuin kovillekin ruokapaloille. Takahammaskontakteista lähtevä hermosyötteen tiedetään aktivoivan, kun taas etuhammaskontaktit inhiboivat suuta sulkevia lihaksia.
Hypoteesini on, että sekä hammaskontaktien että lihassukkuloiden proprioseptiot yhdistyvät ja kommunikoivat keskushermostossa, aivorungon VMes- gangliossa.
Proprioseptio lihassukkuloista ja takahammaskontakteista siirtyy sulkijalihasten motoneuroneille yhden, eksitatorisen synapsin kautta. Etuhammaskontaktien proprioseptio taas välittyy inhibitorisella välittäjäaineella, joka väliaikaisesti (50–70 ms) lamauttaa sulkijalihasten motoneuronit.
VMes-reittiä välittyvä proprioseptio on monosynaptista ja ohittaa nopeudessaan trigeminusganglion kautta tulevan sensorisen hermosyötteen, kuten myös aivokuorelta tulevat, ohjelmoidut toimintakäskyt.
Etu- ja takahammaskontaktien aiheuttamien monosynaptisten purentalihasrefleksien vastakkaisuus on luultavasti alaleuan evoluutioon liittyvä välttämätön ominaisuus, sillä VMes-tyyppistä aivorungon rakennetta ei tavata leuattomien selkärankaisten aivoissa.
Vaahtoniemi L. The Food-crushing reflex, and its inhibition.
Ei ole aiemmin esitetty kongressissa.
Hampaan kulumisen mittaus vertailemalla 3D-pintamallien etäisyyksiä
Hampaiden kuluminen on helposti havaittavissa, mutta sen määrän mittaaminen voi olla haastavaa. Kulumista on aikaisemmin mitattu hampaiden 3D-malleista vertailemalla tilavuuksia. Tässä tutkimuksessa kulumista mitataan tarkastelemalla hampaiden 3D-pintojen välisiä etäisyyksiä.
Menetelmää testattiin hammasmalleilla, jotka olivat peräisin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:sta (NFBC1966). Vuonna 1997 tehdyt hammaskipsimallit skannattiin 3Shape R700 -kipsimalliskannerilla. Vuonna 2012 saman ryhmän hampaat skannattiin Cadent iTero -intraoraaliskannerilla. Molemmilta kerroilta saatiin yhteensä 72 hampaiston 3D-mallia.
Aluksi hampaat erotettiin alkuperäisestä käsittelemättömästä hampaiston 3D-mallista. Sitten eri aikakertojen hammasparien 3D-pinnat laitettiin päällekkäin muuttumattomina pysyneiden pinta-alueiden kohdalta. Lopulta pintojen eroa mitattiin laskemalla lyhyimmät etäisyydet yhdistettyjen hammasmallien välillä. Näistä etäisyyksistä laskettiin keskiarvo ja 0,1 mm ylittävien etäisyyksien prosenttiosuus kuvamaan hampaan kulumisen määrää. Tällä menetelmällä voidaan mitata tarkasti hampaiden kulumista.
Vuollo V, Ekman A, Lammi M, Hirvonen J, Silvola AS, Näpänkangas R, Sipilä K. A distance-based comparison method for measuring occlusal tooth wear from dental 3D models.
Posteri esitetty aiemmin: 18th International Symposium on Dental Morphology, 15.–19.8.2022, Frankfurt, Saksa
Materiaalivalinta vaikuttaa sidostettujen okklusaalisten laminaattien murtumislujuuteen
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää okklusaalisen laminaatin materiaalin, paikan sidostuksen ja kaarroshionnan vaikutus paikatun hampaan murtumislujuuteen.
Tutkimukseen valittiin 64 ihmiseltä poistettua molaarihammasta, joihin preparoitiin tasainen dentiinipinta kiillereunoin okklusaalisesti joko matalalla kaarroshionnalla tai ilman. Okklusaaliset laminaatit jyrsittiin CAD/CAM-tekniikalla resiinikomposiitista (Cerasmart270, GC) tai litiumdisilikaatti-lasikeraamista (e.max CAD, Ivoclar Vivadent). Laminaatit sidostettiin joko valmistajan suositusten mukaisesti tai sidoksen muodostuminen estettiin asettamalla n-heksaanivahaa laminaatin pintaan. Hampaiden murtumislujuus testattiin staattisella testillä, murtumistyypit analysoitiin ja testattiin tilastollisesti yksisuuntaisella varianssianalyysillä.
Suurin murtumislujuus havaittiin sidostetuilla lasikeraamilla paikatuilla hampaillla (p ≤ 0,0007). Sidostetuilla resiinikomposiitti-laminaateilla oli vain hieman suurempi murtumislujuus kuin sidostamattomilla laminaateilla, joissa materiaali ei vaikuttanut murtumislujuuteen.
Sidostetuissa laminaateissa stressi eteni koko rakenteeseen aiheuttaen hampaan murtuman, kun taas sidostamattomat laminaattit murtuivat ja preparaatiot säilyivät ilman vaurioita.
Sidostettujen okklusaalisten laminaattien materiaalivalinnalla havaittiin olevan merkitystä hampaan murtumislujuuteen, toisin kuin sidostamattomilla laminaateilla. Kaarroshionnalla ei ollut vaikutusta murtumislujuuteen tässä tutkimusasetelmassa.
Yli-Urpo T, Lassila L, Närhi T, Vallittu P. Occlusal Veneers and Load-Bearing Capacity of Restored Tooth.
Esitetty aiemmin: CED/NOF IADR Oral Health Research Congress, 21.–23.9.2023, Rodos, Kreikka.
Syväpurennan kehitys suomalaislapsilla
Suomalaisilla pojilla on muita väestöryhmiä sulkeutuvampi kasvumalli. Sulkeutuva kasvumalli altistaa luustollisten piirteidensä vuoksi syväpurennalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vertikaalisen ylipurennan kehitystä neutraalisti ja sulkeutuvasti kasvavilla suomalaislapsilla ja lisäksi tutkia, onko syväpurennalla yhteyttä kefalometrisiin arvoihin.
Tässä pilottitutkimuksessa käsiteltiin osaa suomalaisesta äiti-lapsiaineistosta, joka kerättiin Helsingissä 1960–1990-luvuilla. Tutkimukseen otettiin aineiston 37 ensimmäistä lasta, jotka eivät olleet oikomishoidossa. Heidät jaoteltiin kefalometristen mittausten perusteella joko neutraalisti (n = 12), sulkeutuvasti (n = 23) tai avautuvasti (n = 2) kasvaviin. Vertikaalinen ylipurenta mitattiin kipsimalleilta ja lapset jaettiin ylipurennoiltaan normaaleihin (VYP 0–3,5 mm) tai syviin (VYP yli 4 mm jossain kasvun vaiheessa).
Sulkeutuvasti kasvavista lapsista 83 %:lla oli syväpurenta, kun vastaava luku neutraalisti kasvavilla oli 42 %. Ero oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,01). Sulkeutuva kasvumalli johti suurempaan vertikaaliseen ylipurentaan kasvun päätyttyä (3,6 mm vs 2,9 mm). Syvissä purennoissa inkisiivien välinen kulmaus oli laakeampi kuin niillä, joiden purenta ei ollut syvä, mikä sopi syväpurennan piirteisiin.
Övermark T, Evälahti M, Rice D P, Juuri E. Syväpurennan kehitys suomalaislapsilla.
Ei ole aiemmin esitetty.
