Yhdysvalloissa krooninen kipu vaikuttaa yli sataan miljoonaan aikuiseen ja tuottaa yhteiskunnalle suuremmat kustannukset kuin syöpä, sydänsairaudet ja diabetes yhteensä, toteaa professori Willian Maixner.

Ongelma on yleismaailmallinen: esimerkiksi suomalaisista 10–15 % kärsii kasvojen alueen kivuista, ja suurella osalla heistä kipu kroonistuu.

Duken yliopistossa Pohjois-Carolinassa työskentelevä Maixner johtaa maailman suurinta kasvokivun tutkimusprojektia. Vuonna 2005 käynnistynyt OPPERA (Orofacial Pain Prospective Evaluation and Risk Assessment Study) on ensimmäinen laaja väestöpohjainen seurantatutkimus, jossa pyritään tunnistamaan sellaiset biopsykososiaaliset ja geneettiset riskitekijät, jotka vaikuttavat kivuliaan purentaelimistön toimintahäiriön ilmenemiseen ja kroonistumiseen. Projektissa on seurattu yli 3 000:a eri etnisiin ryhmiin kuuluvaa henkilöä, joilla lähtötilanteessa ei ole ollut TMD-oireita, sekä pariasataa sellaista henkilöä, joilla on krooninen kasvojen alueen kipuongelma.

Tällaiselle tutkimukselle on ollut tilausta jo pitkään – joskin se on vasta hyvä alku.

– Kroonista kipua tutkitaan koko ajan, mutta missään ei vielä koordinoidusti pyritä muuttamaan tietämystä uusiksi kliinisiksi hoidoiksi, Maixner toteaa.

Hoitomenetelmien puute ilmenee erityisesti Yhdysvalloissa opioidiepidemiana. 2000-luvun alussa amerikkalainen lääkärikunta heräsi opioidien vaaroihin, ja opioidireseptien määrä kääntyi laskuun. Samaa tahtia lisääntyivät synteettisten opioidien katukauppa sekä opioidikuolemat.

– Kipu- ja opioidiongelman ratkaiseminen vaatisi, että pystyisimme kehittämään krooniseen kipuun hoitoja, jotka eivät perustu opioidien käyttöön. Esteenä on, että ymmärrämme edelleen heikosti ihmisen patofysiologiaa, joka välittää hankalia kipuoireita.

Yksi avainsana uusien menetelmien löytämiseen on Maixnerin mukaan big datan hyödyntäminen. Toinen on kansainvälinen yhteistyö.

– Tarvitsemme koottuja aineistoja solutason mekanismeista ja eläinkokeista sekä yhdistettyjä tuloksia suurista väestötutkimuksista. Lisäksi tarvitsemme uusia bioinformatiikan välineitä.

OPPERA-tutkimuksessa on havaittu, että usein kroonisesta kasvokivusta kärsivillä on muitakin kroonisia terveysongelmia, kuten fibromyalgia, krooninen väsymysoireyhtymä tai ärtyneen suolen oireyhtymä. Tiedetään myös, että tietyt fysiologiset ja psykososiaaliset tekijät ennustavat erittäin hyvin TMD-kipuongelman puhkeamista. Tärkein näistä on alentunut kipukynnys paineen aiheuttamalle kivulle. Kroonisen TMD:n ja sen puhkeamisen kanssa korreloi voimakkaasti myös somatisaatio, johon liittyy usein keskushermoston herkitystyminen kivulle.

– Kroonisessa kivussa psykososiaaliset tekijät ovat vähintään yhtä merkittäviä kuin fysiologiset, ja kroonisen kasvokivun diagnostiikassa DC/TMD-luokituksen Axis I -osasta ei juuri ole apua, Maixner arvelee.

OPPERA-tutkimuksessa TMD-potilaita on myös pyritty luokittelemaan ryhmiin niiden tekijöiden mukaan, joiden on havaittu ennustavan kivun kroonistumista parhaiten. Tällä tavoin on onnistuttu identifioimaan 3 ryhmää: sopeutuvaiset, kipuherkät sekä yleisesti oireilevat potilaat. Yleisesti oireilevien potilaiden ryhmässä esiintyi paljon erilaisia kipuongelmia ja sairauksia, ja se erosi muutenkin suuresti muista ryhmistä.

– Tulevaisuudessa onkin ehkä mahdollista luokitella TMD-potilaita riskiluokkiin ja näin suunnata klinikoilla annettavaa hoitoa.

OPPERAan kuuluvissa geenitutkimuksissa on löydetty geenejä ja signalointireittejä, jotka vaikuttavat olennaisesti esimerkiksi kivun havaitsemiseen ja altistavat tätä kautta TMD-kivulle. Tämä tieto saattaa jo lähivuosina tarjota aivan uudenlaisia, yksilöllisiä lähestymistapoja hoitoon. Joitakin geenitietoon perustuvia hoitomahdollisuuksia on jo kokeiltukin: esimerkiksi beetasalpaajia propranolia ja bupranololia on käytetty TMD-kivun hoitoon lupaavin tuloksin.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 5/2018

Lähde: Professori Willian Maixnerin luento Unravelling Orofacial and Other Persistent Pain Conditions – The Horizons Apollonia Symposiumissa 16.3.2018.