Malli rantautui Suomeen pari vuotta sitten, kun suomenkielinen käännös valmistui viiden ensimmäisen käännöksen joukossa. Malli käyttöohjeineen ja tutkimusinstrumentit löytyvät INfORM-konsortiumin sivustolta (www.rds-tmdintrenational.org), joka on avoinna kaikille ja tarjoaa mahdollisuuden myös itseopiskeluun. Hammaslääkärilehdessä aihetta esiteltiin laajasti numerossa 2/2017.

Nyt työkalu on lanseerausvaiheessa – perusopetuksessa uusi malli on otettu käyttöön jo kaikissa yliopistoissa, mutta kentällä suhteellisen harva on vielä tarttunut työkalun mahdollisuuksiin. Perusterveydenhuollossa työskentelevät hammaslääkärit ovat keskeisessä roolissa TMD-diagnostiikan parantamisessa uuden mallin avulla. He toimivat tärkeinä portinvartijoina, ja pystyvät monessa tapauksessa omalla toiminnallaan estämään TMD-kivun ja -oireiden pitkittymisen. Malmön yliopiston professorin Per Alstergrenin mukaan Ruotsissa tehdään tällä hetkellä paljon töitä sen eteen, että perusterveydenhuollon ammattilaiset saataisiin omaksumaan ja opettelemaan uudet työkalut. Viesti on sama suomalaisille.

– Alkakaa käyttää uutta diagnostista työkalua mahdollisimman pian. Se auttaa potilaan yksilöllisessä diagnostiikassa, ja näin pystymme myös tarjoamaan parempaa hoitoa TMD-potilaalle, kehottaa Alstergren.

– Meillä on paljon alidiagnosoituja ja alihoidettuja TMD-potilaita.

Uusi protokolla tukee diagnostiikkaa, joka tähtää aiempaa yksilöllisempään TMD:n ja muiden pään ja kaulan alueen kiputilojen hoitoon. Laaja-alainen tutkimusprotokolla on jaettu somaattiseen ja psykososiaaliseen osaan. Somaattisessa Axis I -tasossa diagnosoidaan 30 viime vuorokauden kipua ja leukanivelvaivoja. Uutena diagnoosina on mukana TMD-peräinen päänsärky sekä tarkempi lihaskivun jaottelu, jossa on mukana myös myofaskiaalinen heijastekipu. Psykososiaalisiin ongelmiin pureutuva Axis II auttaa arvioinnissa ja hoidon suunnittelussa, mutta ei mahdollista diagnosointia. Juuri Axis II:sta, jossa arvioidaan kivun kuvaa ja haitta-astetta, Alstergren pitää suurimpana parannuksena aiempaan diagnostiikkaan nähden.

Vaikka erillisiä kyselylomakkeita on useita sekä perus- että erikoishoidon tasolle, ohjaa malli loogisesti lomakkeesta seuraavan päätöspuun mukaan. Luotettavuuden varmistamiseksi mallissa käytetään standardisoituja ohjeita ja kehotuksia sekä käsitteitä, kuten kipu, tuttu kipu ja heijastekipu. TMD-oirekysely vie asiantuntijoiden mukaan vain vähän lisäaikaa kliinisen tutkimisen rinnalla, ja hoitotiimin hyvä työnjako tukee tilanteessa. Käytettäessä Axis II -kyselyitä potilaat ovat usein jo kuormittuneempia ja oirekyselyihin on annettava riittävästi aikaa.

Kriteeristöä ja mallia kehitetään jatkuvasti. Nyt tutkijat paneutuvat mm. lasten ja nuorten diagnostisiin työkaluihin sekä uuteen biomarkkereihin (esim. sylki- ja verikokeet) pohjautuvaan Axis III:een.

– Malli ei saa jäädä stabiiliksi, vaan sitä on kehitettävä jatkuvasti tiedon lisääntyessä, toteaa Alstergren.

Mallista ollaan myös kehittämässä uutta lyhytversiota, joka madaltaisi käyttöönoton kynnystä. Lisäksi toiveena olisi tulevaisuudessa päästä eroon tulostettavista lomakkeista ja saada käyttöön ohjelma, joka kokoaa vastaukset.

Vaikka kansainvälisessä DC/TMD:ssä on kyse vain diagnostiikasta ja hoidon suunnittelusta, on asiantuntijoiden toivelistalla yhdenmukaistaa myös hoitokäytäntöjä joskus tulevaisuudessa. Alstergrenin mukaan uuden kriteeristön myötä olisi nähtävissä jo jonkinlainen moniammatillisemman hoidon trendi, jossa hyödynnetään enemmän mm. fysioterapiaa.

Annika Nissinen, Hammaslääkärlehti 5/2018

Lähde: Prof. Per Alstergrenin luennot Introduction to DC/TMD ja Diagnostic algorithms and patient example practice according to DC/TMD Axis I and II Apollonia Symposiumin prekurssilla 15.3.2018.