Olen nähnyt käsittämättömiä julmuuksia, mutta jos minusta olisi tullut kyyninen, minut olisi pitänyt erottaa. Minun on luotettava siihen, että maailmaa voi muuttaa paremmaksi.
Näin totesi Hammaslääkärilehden Oma paikka -haastattelussa vuonna 2016 Suomen kenties kansainvälisesti tunnetuin hammaslääkäri: oikeushammaslääkäri, HLT Helena Ranta.
Tätä nykyä Ranta on jo 76-vuotias. Hän vastaa haastattelupuheluun auton ratista ja kertoo edelleenkin luottavansa ihmisen kykyyn ratkaista konflikteja rauhanomaisesti. Kovalla koetuksella usko kylläkin on viime aikoina ollut.
– YK:n turvallisuusneuvosto on tällä hetkellä lamaannustilassa, toteaa Ranta, joka toimii edelleen monissa YK:n luottamustehtävissä.
Hänen sähköpostiinsa putkahtelee harva se päivä konsultaatiopyyntöjä, jotka liittyvät muun muassa tuoreisiin hautalöytöihin Ukrainassa ja jokapäiväiseen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Afganistanissa.
Lukuisia palkintoja ja tunnustuksia urallaan saanut Ranta on kulkenut melko kauas hammaslääkärin ja oikeushammaslääkärin arkityöstä. Silti hän hämmästyy muistaessaan, että hän voitti Apollonian merkittävimmän tunnustuspalkinnon, Apollonia-palkinnon, jo vuonna 2003.
– Onko siitä niin kauan?
Apollonia-palkinto on kunnianosoitus ansiokkaasta hammaslääketieteellisestä tutkimustyöstä. Apollonian hallituksen myöntämä 10 000 euron arvoinen palkinto on jaettu ensimmäistä kertaa vuonna 1997, ja yhteensä se on myönnetty 13 kertaa.
Luottamustehtäviä ja dekkareita
Ranta kertoo yrittäneensä hidastaa työtahtia viime vuosina. Iän kertyminen on tuonut mukanaan selkäongelmia, jotka ovat vaikeutuneet niinä aikoina, kun uimahallit ovat olleet pandemiasulussa. Sinänsä pandemia ei ole yksin asuvan Rannan mukaan vaikuttanut hänen elämäänsä paljonkaan, vaikka hän on melko tiukasti noudattanut ikäihmisille suunnattuja karanteeniohjeita.
– Olen yrittänyt päästä eroon erilaisista luottamustehtävistä ja puhujakeikoista, mutta se tuntuu olevan vaikeaa, hän hymähtää.
– Lisäksi olen lopettanut opettamisen yliopistolla, koska olen kyllästynyt Teamseihin ja Zoomeihin, joissa ei näe ihmisten reaktioita.
Ranta kertoo keskustelleensa Ukrainan tilanteesta paljon Mika Aaltolan kanssa. Uusien konfliktien lisäksi hänen työpöydällään ovat vielä myös Suomen vanhat sodat: hän on mukana sodanaikaisia joukkohautalöytöjä selvittävissä projekteissa Lahden Hennalassa sekä Heinolan Vierumäellä.
– Omasta työhuoneesta sentään pääsin viimein eroon, oltuani 12 vuotta eläkkeellä. Kun tuli tieto, että oikeuslääketieteen laitos Ruskeasuolla puretaan, ilmoitin että uuteen toimipisteeseen en enää halua omaa työhuonetta.
Eläkeläisellä on oltava aikaa myös kulttuuriharrastuksille, kuten dekkarien lukemiselle.
– Kuulun Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon valitsijaraatiin. Vuoden sisällä olen lukenut arviolta sata dekkaria.
Ranta on ollut perustamassa suomalaista oikeushammaslääketieteen koulutusta ja on sen suhteen luottavainen.
– Meillä on taitavia oikeushammaslääkäreitä, joille olen hyvillä mielin jättänyt kliinisen työn jo vuosia sitten.
Suomalaisen hammaslääketieteen tulevaisuudesta hän sen sijaan on huolissaan.
– Pandemia on luonut koulutuksen kriisin ja oppimisvajetta maailmanlaajuisesti, myös Suomessa, ja yliopistojen nykytodellisuudessa tutkijanuralle haluavan on oltava valmis tekemään pitkää päivää löytääkseen jalansijansa.
Ranta toivoo, että nuoresta hammaslääkäripolvesta löytyy silti etenkin tulevaisuuden perustutkijoita.
– En minä itse aikanaan elektronimikroskooppiin tuijottaessani arvannut, että jonakin päivänä olen mukana availemassa joukkohautoja ympäri maailmaa tai toimin todistajana sotarikosoikeudenkäynneissä.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 1/2023
Apollonia 130 vuotta -juttusarja kurkistaa seuran toimintaan seitsemän jutun kautta.
