Nora Savanheimo, Annamari Nihtilä ja Merja Auero pohtivat priorisointia webinaaristudiolla Hans Kestilän kanssa. Paulus Torkki ja Eero Raittio saatiin mukaan etäyhteydellä ulkomailta. (Kuva: Jenny Ahlqvist)
Miten terveyspalvelujen rajalliset resurssit kohdennetaan oikeudenmukaisesti? Kysymyksessä tiivistyy priorisoinnin tarve ja oikeutus. Apollonian ja Nordic Healthcare Groupin webinaarisarja suun terveydenhuollon priorisoinnista alkoi 1.2.2023. Avauskeskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, mitä priorisoinnilla tarkoitetaan ja millaisilla keinoilla priorisointia voidaan tukea.
Vaikka terveydenhuollossa on laajat mahdollisuudet tehdä eri asioita, eivät taloudelliset resurssit ole rajattomat. Priorisoinnin välttämättömyys esitettiin jo vuosia sitten niin kutsutussa Thwaitesin kurvassa (BMJ 1991), joka osoittaa, että ihmisten odotukset ylittävät aina järjestelmän
mahdollisuudet.
Terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta muistuttaa, että priorisointi-sanaan liittyy stigmaa, joka on johtanut piilopriorisointiin ja estänyt avoimen keskustelun aiheesta. Kysymyksenä on pitkään ollut ”pitääkö priorisoida”, vaikka tärkeämpää olisi miettiä yhteisiä priorisointiperiaatteita. Tällöin yksittäisen kliinikon päätöstaakka kevenisi.
Yksi työkalu priorisoinnin tueksi on lainsäädäntö. Laki ja säädökset eivät anna potilaalle oikeutta saada kaikkea mahdollista terveydenhuoltoa, vaan riittävät palvelut. Riittävyys kuitenkin on tulkinnanvaraista, ja lakisääteisiäkin palveluita tarjotaan hyvin eri lailla eri puolella Suomea. Lääkintöneuvos Merja Auero STM:stä muistuttaa, ettei lainsäädännöllä voida määritellä kaikkea, sillä tutkimustieto ja palveluvalikoima kehittyvät jatkuvasti. Pala kerrallaan tuodut säädökset jäävät myös herkästi irrallisiksi.
– Priorisointiperiaatteiden tarve näkyy ammattilaisten arjessa. Suun terveydenhuollon ammattilaiset toivoisivat valtakunnallisia priorisointiperiaatteita, toteaa varatoiminnanjohtaja Nora Savanheimo Hammaslääkäriliitosta.
Tutkittua tietoa tueksi
Tutkittu tieto priorisoinnin vaikutuksista terveydenhuollossa olisi hyväksyttävä lähtökohta valinnoille. Valtioneuvoston Terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisointi -raportissa (2022) todetaan kuitenkin, että tutkimustietoa on rajallisesti. Aihetta on tutkittu usein rajallisessa ympäristössä, ja tutkimuksissa on selvitetty pääsääntöisesti uusien menetelmien vaikuttavuutta.
Tulevaisuudessa näyttöä suun terveydenhuollon vaikuttavuudesta odotetaan muun muassa THL:n suun ja hampaiden sairauksien hoidon laaturekisteristä. Jo nyt käytettävissä on tutkittuun tietoon perustuvat Käypä hoito -suositukset ja Palkon suositukset, joiden jalkauttamiseen tulisi panostaa yhä enemmän.
– Keskustelua on käyty siitä, että suosituksiin kaivataan enemmän kliinikoiden ja potilaiden näkökulmaa. Kannustankin kaikkia lausumaan suosituksien sisällöistä, kun lausuntokierrokset ovat käynnissä, sanoo Apollonian pääsihteeri Annamari Nihtilä.
Yliopisto-opettaja Eero Raittio Itä-Suomen yliopistosta painottaa, että hoitojen vaikuttavuus on varsin yleisesti käytössä oleva ja hyväksytty priorisoinnin peruste. Siksi esimerkiksi vähähyötyisistä hoidoista ja toimintatavoista luopumisesta olisi tärkeä aloittaa.
– Kyllä hoitokäytännöt muuttuvat, jos joku toimenpide on havaittu toimimattomaksi. Alallamme hyvänä esimerkkinä on pinnoitus, jonka suhteen hoitokäytäntöjä on muutettu tutkimustiedon kartuttua, miettii Savanheimo.
– Tieto itsessään ei muuta mitään, vaan tarvitaan prosessi, jossa tieto saadaan käytännöksi, muistuttaa vielä Torkki.
Kustannuksista pitää puhua
Valtioneuvoston priorisointiraportissa nousi vahvasti esille se, etteivät ihmiset tiedä, mitä terveydenhuolto maksaa. Torkin mukaan keskusteluilmapiiriin voitaisiinkin vaikuttaa vaikuttamalla kansalaisiin (vrt. ilmastonmuutoskeskustelu). Ymmärryksen lisääminen terveydenhuollon realiteeteista sekä tieto hoitojen kustannuksista ja vaihtoehtoiskustannuksista voisi poistaa vähitellen kitkaa keskustelusta.
Kustannustietoutta tarvitaan myös ammattilaisille. Tietoa hoitojen kustannusvaikutuksista on nousemassa myös Käypä hoito -suosituksiin päätöksenteon tueksi.
Rahakeskustelulla on toisetkin kasvot: tällä hetkellä potilaiden maksukyky määrittää paljolti suunterveyden palvelujen jakautumista.
– Niin kauan, kun asiakasmaksut ovat niin korkeat suun terveydenhuollossa, meillä ei ole yhdenvertaisuutta, toteaa Auero.
Avoimen keskustelun aika
Priorisointiraportin mukaan kaikki vastaajaryhmät olivat sitä mieltä, että vaatimalla voi saada parempaa hoitoa. Tällainen ”piilopriorisointi” voi ainakin olla kuormittavaa ammattilaisille. Työpaikoilla ratkaisevaa on se, miten työ on järjestetty ja millaiset mahdollisuudet työtä on tehdä hyvin. Osaavaa henkilökuntaa tulisi olla riittävästi, jotta ammattilaiset pystyvät tekemään ammattieettisesti oikeita päätöksiä.
Keskusteluun tuotiin mukaan myös toimintaa ohjaavat palkitsemisjärjestelmät ja ennaltaehkäisevän hoidon asema järjestelmissä. Keskeistä olisi, ettei palkitsemis- tai kannustinjärjestelmä ainakaan estäisi toiminnan kehittämistä tai palkitsisi suhteettoman hyvin ei toivotusta toiminnasta. Auero toivoo myös, ettei tutkitusti vaikuttavaksi tiedettyä työtä tarvitsisi palkita erikseen, vaan korkea ammattiosaaminen ja -etiikka varmistaisivat sen, että näin toimittaisiin riippumatta palkitsemisjärjestelmästä.
Hyvinvointialueisiin siirtymisen murroskohta antaa hyvät mahdollisuudet kehittää priorisointia.
– Kysymykset nousevat pinnalle juuri nyt, ja sen takia avoimelle keskustelulle voisi olla paikka, tiivistää Torkki.
Keskustelu siis jatkukoon – webinaarisarjakin jatkuu.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 3/2023
Lähde: Suun terveydenhuollon priorisointi osana sotea -priorisointiwebinaari 1.2.2023.
