Lääketieteellisen tutkimuksen rahoituksessa on tapahtunut selkeä muutos. Kliiniseen tutkimukseen käytettävä rahamäärä on pienentynyt kymmenessä vuodessa ja vastaavasti perustutkimuksen rahoitus on kasvanut. Hammaslääketieteessä tämä korostaa verkostoitumisen tärkeyttä ja yliopistojen ulkopuolisten rahoituskanavien, varsinkin säätiöiden, merkitystä.
Lääketieteen tutkimuksen merkittävin rahoittaja on Suomen valtio, jonka rahoitus kanavoituu suoraan yliopistojen budjettiin. Lisäksi erityisesti kliiniseen tutkimukseen on kanavoitu sosiaali- ja terveysministeriön myöntämää valtiontutkimusrahoitusta, jonka määrä on pienentynyt 2000-luvun kuluessa 90 miljoonasta 27 miljoonaan. Yliopistoissa budjettivaroin tehtävän kliinisen tutkimuksen edellytykset ovat siten kutistuneet merkittävästi.
Samaan aikaan perustutkimuksen rahoitus on kasvanut 37 miljoonasta 110 miljoonaan. Tutkimus onkin selvästi suuntautunut kliinisestä tutkimuksesta perustutkimuksen puolelle. Perustutkimuksen tutkimuskenttä kylläkin on laaja ja sitä tukevia rahoituslähteitä on useita.
Ulkopuolisen rahoituksen merkitys lääketieteellisen tutkimuksen mahdollistajana on kasvanut jatkuvasti; tällä hetkellä 62 % tutkimuksesta tehdään ulkopuolisen rahoituksen turvin. Keskeisimpiä rahoituslähteitä ovat Suomen Akatemia ja Business Finland sekä kolmantena kotimaiset säätiöt, joilta saatava rahoitus on kasvusuunnassa.
Kliinisen tutkimuksen ja sen rahoituksen väheneminen on aiheuttanut laajalti huolta lääkärikunnassa. Huoleen on helppo yhtyä hammaslääketieteen osalta. Lisäksi on huomattava, että perustutkimuksen kohdalla hammaslääketiede poikkeaa muusta lääketieteestä. Suun sairaudet ovat itsessään harvoin hengenvaarallisia, vaikka niillä onkin todettu yhteys moniin muihin sairauksiin. Hammaslääketieteen tutkijat joutuvat kilpailemaan valtion budjetista jaettavien Suomen Akatemian tutkimusrahojen hakuprosesseissa vakavia tauteja tutkivien lääketieteen ryhmien kanssa.
Hammaslääketieteen menestyminen Akatemian hakuprosesseissa onkin ollut vaatimatonta. Business Finlandin kautta haettava rahoitus taas edellyttää teollisen yhteistyökumppanin, jollaisia hammaslääketieteen alalla on Suomessa verrattain vähän. Useista muista maista poiketen Suomen valtion budjettivaroista jaettavassa tutkimusrahoituksessa ei ole suoraan hammaslääketieteeseen korvamerkittyä rahoitusta. Lääketieteen tutkimuksen tavoin säätiöiden rooli hammaslääketieteen tutkimuksen tukijoina on siis erityisen tärkeä.
Apollonia ja Suomen Hammaslääketieteen säätiö ovat hammaslääkärijärjestöjen yhteisrahaston kanssa ainoita merkittäviä puhtaasti hammaslääketieteellistä tutkimusta rahoittavia tahoja. Näiden lisäksi Odontologiska Samfundet ja muutamat säätiöt ja yhdistykset myöntävät rahoitusta myös hammaslääketieteelliseen tutkimukseen. Säätiöiden kautta saatavan rahoituksen määrä on kuitenkin rajallinen ja antaa lähinnä yksittäiselle tutkijalle muutamaksi kuukaudeksi mahdollisuuden irrottautua tutkimuksen pariin. Suuremman rahoituksen saamiseksi hammaslääketieteen tutkijan on syytä verkostoitua muiden perustutkimusta tekevien ryhmien kanssa.
Hammaslääketieteellinen kliininen ja sitä tukeva perustutkimus olisi kuitenkin turvattava nimenomaan hammaslääketieteen näkökulmasta tarkasteltuna. Tämä on oman alamme kehityksen kulmakivi. On hyvä muistaa, että mikäli hammaslääkärit eivät tee hammaslääketieteellistä tutkimusta, ei sitä tee kukaan muukaan. Onnea matkaan kaikille vuoden 2022 hammaslääketieteen tutkimusapurahojen hakuun osallistuville.
Timo Närhi
Suomen Hammaslääketieteen Säätiön puheenjohtaja,
professori, Turun yliopisto
Teksti on julkaistu Hammaslääkärilehden 13/2022 pääkirjoituksena 18.11.2022
