Laaja väestöpohjainen amerikkalaistutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että restauraatio vaikuttaa juurihoidetun hampaan selviytymis­ennusteeseen merkittävästi.

Useimmissa juurihoidettujen hampaiden selviytymistä ja/tai menestymistä selvittävissä väestöpohjaisissa tutkimuksissa juurihoidot on tehty yliopistoklinikoilla. Aihetta on tutkittu myös sairausvakuutuskorvausrekistereistä. Tässä retrospektiivisessä potilasrekisteritutkimuksessa selvitettiin, millaiset selviytyvyysluvut juurihoidetuilla hampailla on silloin, kun hoidon tekevät tavalliset yleishammaslääkärit ja mukana on myös potilaita, joilla ei ole yksityistä hammashoitovakuutusta. Tutkimusaineisto koostui 46 702 potilaasta, joille oli tehty yhteensä 71 283 pysyvien hampaiden juurihoitoa. Hoidot tehtiin kaikkiaan 99:llä pienellä yleishammaslääkärivastaanotolla, jotka sijaitsivat eri puolilla Yhdysvaltoja.

Tutkimuksessa arvioitiin hampaiden selviytymistä hammaskohtaisesti ensimmäisen juurihoidon jälkeen käyttämällä Kaplan-Meierin estimaattoria. Selviytymiseen liittyviä hammas- ja potilaskohtaisia yhteismuuttujia arvioitiin Coxin regressiomallilla.

Juurihoidettujen hampaiden selviytymisajan mediaani oli 11,1 vuotta. Tilastollisen arvion mukaan 26 prosenttia hampaista selvisi yli 20 vuotta; vain 0,4 prosenttia hampaista ehdittiin tutkimuksessa seurata yli 20 vuotta.

Hampaiden selviytymisaikaa paransi se, että potilaalla oli milloin tahansa hoitojakson aikana hammashoitovakuutus, samoin kuin se, että juurihoidettuun hampaaseen asetettiin pian hoidon jälkeen kruunu tai muu restauraatio. Hampaiden selviytymiserot eri puolilla Yhdysvaltoja olivat huomattavat.
Pisimmin selviytyivät hampaat, joihin tehtiin pian juurihoidon jälkeen väliaikainen paikka ja tämän jälkeen kruunu (selviytymisajan mediaani 20,1 v.). Hampailla, joihin asetettiin vain joko kruunu tai pysyvä paikka, selviytymisajan mediaani oli reilut 11 v. Jos hampaaseen ei laitettu juurihoidon jälkeen paikkaa eikä kruunua, mediaani oli vain 6,5 v. Tulos tukee aiemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja.

Hampaiden selviytymiseen vaikutti myös hammastyyppi (etuhammas/premolaari/molaari). Juurihoidettujen molaarien ja premolaarien selviytymisajan mediaani oli noin 10 vuotta, kun taas etuhampailla aika oli 12,4 v. Niillä potilailla, joilla oli hammashoitovakuutus ainakin hetken, hampaiden selviytymisajan mediaani oli lähes kaksi vuotta parempi kuin ei-vakuutetuilla.

Potilaan sukupuoli ja ikä eivät olleet yksimuuttuja-analyyseissa tilastollisesti merkitseviä tekijöitä, mutta monimuuttuja-analyyseissa sukupuoli nousi merkitseväksi. Monimuuttuja-analyysien perusteella miesten juurihoidot epäonnistuivat 1,1 kertaa todennäköisemmin kuin naisten (p = 0,006). Tutkijoiden mukaan syynä on todennäköisesti naisten parempi sitoutuminen hoitoon ja suuhygienian ylläpitoon.

Alueelliset erot hampaiden selviytymisessä olivat hyvin suuret. Yhdysvaltojen koillisosissa selviytymisajan mediaani oli selkeästi paras (20,5 v.), kun taas esimerkiksi maan länsiosissa vastaava luku oli vain 8,7 v. Kirjoittajat olettavat, että koillisosien potilailla oli enemmän yksityisiä hammashoitovakuutuksia ja että heidän terveyden­lukutaitonsa on parempi.

Hampaiden selviytyvyysluvut olivat tässä tutkimuksessa selvästi matalammat kuin aiemmissa väestöpohjaisissa tutkimuksissa saadut luvut. Kirjoittajien mukaan tämä johtuu todennäköisesti siitä, että niin potilaat kuin juurihoitoja tekevät hammaslääkäritkin olivat heterogeenisempi ryhmä.

– Tämä laaja käytännön työelämään liittyvä aineisto osoittaa, että ennen juurihoitoon ryhtymistä olisi aina syytä miettiä, voiko hampaan vielä restauroida asianmukaisesti, toteaa HLT, EHL Ulla Palotie.

– Tulokset herättävät myös kysymyksen, ovatko Suomessa usein käytetyt laajat takahampaiden muovipaikat paras restauraatiovaihtoehto juurihoidettuun molaariin.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 9/22

Lähde: Thyvalikakath T, LaPradd M, Siddiqui Z, Duncan WD, Eckert G, Medam JK. ym. Root Canal Treatment Survival Analysis in National Dental PBRN Practices. J Dent Res 2022. doi: 10.1177/00220345221093936.

Uutisen asiantuntijatarkastajana on toiminut yliopistonlehtori, HLT, EHL Ulla Palotie Helsingin yliopistosta.