Väitös: Candida albicans yleisin hiivasienilaji myös suusyöpäpotilailla
Suu on merkittävä infektiolähde. Suun pinnalliset Candida-hiivasienitulehdukset – erityisesti muiden kuin Candida albicans -lajin (non-albicans Candida, NAC) aiheuttamat – voivat johtaa immuunipuutteisilla potilailla yleistyneeseen, jopa henkeä uhkaavaan infektioon.
Tässä väitöstutkimuksessa kartoitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä hoidossa olevien, suusyöpää sairastavien potilaiden syljestä Candida-hiivasienten lajikirjoa. Hypoteesina oli, että syöpäpotilaiden suita kolonisoivat erityisesti NAC-hiivat ja että näillä on patogeenistä merkitystä.
Tutkimukseen osallistui 100 potilasta, joiden sylkinäytteistä tunnistettiin hiivakannat viljelemällä. Verrokkina määritettiin Helsingin palvelutalojen vanhuksilta kerättyjen sylkinäytteiden hiivasienikannat. Näiden eri hiivakantojen kollageenia hajottavien entsyymien aktiviteettia määritettiin gelatiinizymografialla. Fluorometrisillä mittauksilla kartoitettiin, miten eri hiivalajien proteaasit hajottivat epiteelisolujen tiivisliitosproteiinia, klaudiini-4:ää ja plasman fibronektiinia. Lisäksi tutkittiin fermentoidun puolukkamehun ja pH:n vaikutusta Candida glabrata -hiivasienen solunsisäiseen proteiiniekspressioon. Tässä käytettiin kaksisuuntaista geelielektroforeesia, jossa proteiinit värjättiin fluoresoivilla väriaineilla. Tulehdusvälittäjäaineina tunnettujen sytokiinien (IL-1β, IL-10 ja TNF-α) tasot sylkinäytteissä määritettiin entsyymi-immunologisella menetelmällä.
Tutkimukset osoittivat, että Candida albicans on myös suusyöpäpotilailla yleisin suun hiivasienilaji. Sekä C. albicans että NAC-lajit kykenivät hajottamaan kollageenia, klaudiini-4:ää ja plasman fibronektiiniä. Voimakkaimmin proteiineja hajottava laji oli Candida tropicalis. Se, että Candida-hiivojen proteaasit hajottavat suun epiteelin liitosproteiineja ja soluväliainetta, voi voimistaa NAC-lajien taudinaiheuttamiskykyä suussa. Fermentoitu puolukkamehu vähensi Candida glabratan adenylaattikinaasin, glyseraldehydi-3-fosfaattidehydrogenaasin sekä hapetus-pelkistysreaktioihin osallistuvien solun sisäisten entsyymien ekspressiota. Näiden entsyymien määrän väheneminen heikentää oksidatiivista fosforylaatiota sekä glykolyysiä, mikä inhiboi hiivasolujen kasvua. Tällä saattaa olla kliinistä merkitystä biofilmin muodostumisen ehkäisyssä.
Tutkimukset osoittivat myös, että syöpäpotilailla, joiden syljestä viljeltiin NAC-lajeja, proinflammatorisen sytokiini IL-1β:n määrä oli lisääntynyt. Kartoittamalla varhain ja preoperatiivisesti suusyöpäpotilailta Candida-hiivasienilajeja voidaankin tunnistaa riskipotilaita. Candida-hiivasienitulehduksen yhteyttä suusyövän kehittymiseen voidaan selvittää molekylaaristen menetelmien avulla.
Väitökseen johtaneet tutkimukset tehtiin Helsingin yliopistossa.
Ali Nawaz
HLL (väit.)
VASTAVÄITTÄJÄ
Margaret Sällberg Chen, professor
Karoliininen instituutti, Tukholma, Ruotsi
KUSTOS
Leo Tjäderhane, professori
Helsingin yliopisto
ESITARKASTAJAT
Erkki Koivunen, FT
Helsingin yliopisto
Chaminda Jayampath Seneviratne,
associate professor
Duke-NUS Medical School, Singapore
OHJAAJAT
Jukka H. Meurman, professori
Helsingin yliopisto
Pirjo Pärnänen, HLT
Helsingin yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/342987
Väitöskatsaus on julkaistu Hammaslääkärilehdessä 7/22.