Primääripäänsäryt, kuten migreeni ja jännityspäänsäryt, esiintyvät usein samanaikaisesti purentaelimistön toimintahäiriöihin (TMD) liittyvän kivun kanssa. Yhdessä nämä kiputilat kuormittavat väestön terveyttä merkittävästi.

Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko lihas- tai leuka­nivelperäinen TMD-kipu yhteydessä primääripäänsärkyjen esiintymiseen tai niiden kehittymiseen. Esiintymistä tutkittiin poikkileikkausasetelmassa ja kehittymistä pitkittäisasetelmassa.

Väitöstutkimuksen ensimmäisen osatyön, joka oli esiintyvyystutkimus, aineisto koostui 5 876 henkilöstä. He osallistuivat Terveys 2000 -tutkimukseen liittyvään kliiniseen purentaelimistön tutkimukseen sekä vastasivat migreenin esiintymistä, esiintymistiheyttä ja migreenilääkitystä koskeviin kysymyksiin.
Väitöstutkimuksen toinen ja kolmas osatyö olivat seurantatutkimuksia, joiden aineisto koostui 530 henkilöstä. He osallistuivat kliiniseen purentaelimistön tutkimukseen Terveys 2000 -tutkimuksessa  ja vastasivat migreenin ja jännityspäänsärkyjen esiintymistä koskeviin kysymyksiin Terveys 2011 -tutkimuksessa.

Ensimmäisen osatyön tulosten analyysissä käytettiin monimuuttujamalleja, joissa sekoittavina tekijöinä olivat ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutustaso ja vuositulot. Mallien perusteella lihasperäinen TMD-kipu oli yhteydessä migreenin esiintymiseen. TMD-kivun esiintymisen yhdessä migreenin kanssa todettiin yhdistyvän tiheämpään migreenin esiintymiseen sekä migreenilääkityksen käyttöön. Toisen osatyön tulokset analysoitiin käyttäen frekventististä logistista regressioanalyysia, jossa sekoittavina tekijöinä olivat ikä, sukupuoli, painoindeksi, koulutustaso ja tulehduskipulääkkeiden käyttö. Tässä analyysissa ei havaittu yhteyttä TMD-kivun ja migreenin kehittymisen välillä. Lihasperäinen TMD-kipu sen sijaan oli kaksinkertaisella vetosuhteella yhteydessä jännityspäänsäryn kehittymiseen seurannan aikana. Leukanivelperäisellä TMD-kivulla puolestaan oli heikko käänteinen yhteys jännityspäänsäryn kehittymiseen. Kolmannen osatyön analyysimenetelmänä oli bayesilainen logistinen regressioanalyysi, ja käytetyt sekoittavat tekijät olivat samat kuin toisessa osatyössä. Analyysin perusteella TMD-kipu ei ollut yhteydessä migreenin kehittymiseen. Lihasperäinen TMD-kipu ennusti jännityspäänsäryn kehittymistä, mutta leukanivelperäisen TMD-kivun ja jännityspäänsäryn kehittymisen välillä ei havaittu selkeää yhteyttä. Seurantatutkimusten tulokset olivat johdonmukaiset käytettäessä eri tilastomenetelmiä, joskin hieman tarkemmat bayesilaisilla menetelmillä.

Väitöstutkimuksen tulosten perusteella TMD-kivun ja primääripäänsärkyjen yhteyden taustalla on mahdollisesti moninaisia mekanismeja. Näiden mekanismien ymmärtäminen voi auttaa omaksumaan parempia lähestymistapoja tutkittujen kiputilojen ehkäisyyn ja hoitoon. Lisäksi hammaslääkärien ja muiden spesialistien moniammatillisesta yhteistyöstä voi olla merkittävää hyötyä sekä TMD-kivun että primääripäänsärkyjen hoidon ja ennusteen kannalta.

Väitökseen johtaneet tutkimukset tehtiin Itä-Suomen yliopistossa.