Alttius sairastua parodontiittiin on niin geenien kuin ympäristötekijöidenkin säätelemää. Eri tekijöiden roolia on selvitetty tutkimuksissa, joiden tuloksia avasi toukokuussa Biomedicumissa apulaisprofessori Marja L. Laine ACTA:sta.
Parodontiitin esiintyvyys kasvaa iän myötä.
· Hypoteesin mukaan geenien vaikutus näkyy erityisesti lapsuusiässä aggressiiviseen parodontiittiin sairastuneissa. Heillä ympäristötekijät, elintapatekijät ja systeemiset sairaudet eivät ole vielä ehtineet aiheuttaa merkittävää riskin kasvua, Laine sanoo.
Geenitutkimus hyvässä vauhdissa
Parodontiitin periytyvyyttä on selvitetty perhe- ja kaksostutkimuksissa. Populaatiotutkimuksissa on puolestaan tutkittu sairauden syntyyn vaikuttavia kandidaattigeenejä sekä kartoitettu koko genomin laajuudelta yhteyksiä sairastumisalttiuteen.
Taudin krooniseen tai aggressiiviseen muotoon yhdistettyjä kandidaattigeenilokuksia on useita. Näistä osa on osallisina myös muissa kroonisissa tulehduksellisissa sairauksissa, kuten sepelvaltimotaudissa, tyypin 2 diabeteksessa tai Crohnin taudissa.
Tulosten luotettavuutta laimentaa kohorttien pienuus joissakin tutkimuksissa. Tutkimusten vertailukelpoisuutta ja toistettavuutta puolestaan heikentää se, ettei niissä ole aina huomioitu kaikkia oleellisia ympäristö- ja elintapatekijöitä, kuten bakteereita ja tupakointia.
Tutkimuksissa tulisi huomioida myös potilaiden ikä, sukupuoli ja etninen tausta.
· Populaatiotutkimuksissa on tärkeää, että potilas- ja verrokkiryhmät ovat hyvin määriteltyjä. Parodontiitin määrittely ei ole helppoa, Laine muistuttaa.
Kun verrataan tiettyjen SNP (single nucleotide polymorfism) -mutaatioiden esiintyvyyttä sairaiden ja verrokkien populaatioissa, on varmistettava että tutkittavat eivät ole sukua toisilleen, jotta SNP:t ovat satunnaisesti jakautuneita.
· Tulevaisuudessa tulisi tutkia suurempia vakavasta parodontiitista kärsivien kohortteja ja eri etnisiä ryhmiä, sekä luoda uusia malleja, joiden avulla voidaan tutkia geenien sekä geenien ja ympäristön välisiä vuorovaikutuksia.
Kohti henkilökohtaista hammashoitoa
Sairastumisalttiuteen vaikuttavat tekijät ovat molemminsuuntaisessa yhteydessä toisiinsa, mikä tekee parodontiitin synnystä ja etenemisestä monimutkaisen prosessin. Oikean hoidon valintaa tukee taudin taustatekijöiden potilaskohtainen selvittäminen.
Parodontiitin multikausaalisessa mallissa huomioidaan potilaan subgingivaalinen mikrobiomi, systeemiset sairaudet, yleisterveys, elintavat kuten suuhygienian taso, tupakointi, ruokavalio ja stressi, geneettisesti määräytyvät puolustusmekanismit ja niitä säätelevät epigeneettiset tekijät sekä purentaan ja sen toimintaan liittyvät ongelmat ja iatrogeeniset tekijät.
· Jokaiselle potilaalle laaditaan oma piirakkadiagrammi. Sen avulla määritellään, minkälaisesta potilaasta on kysymys, Laine sanoo.
Kun potilaan sairauden vakavuusaste, etenemisnopeus ja riskitekijöiden merkitys on määritelty, voidaan parodontiitin etenemisen suuntaan tai nopeuteen pyrkiä vaikuttamaan potilaskohtaisesti valituin toimenpitein.
Tiina Lautala, Hammaslääkärilehti 8/2016
Lähde: Marja L. Laine, Academic Centre for Dentistry Amsterdam (ACTA), parodontologian osasto: ”Genetic susceptibility to a complex disease periodontitis (and dental caries)”. FINDOS-tutkijakoulun järjestämä Genetics in dentistry -seminaari 16.5.2016, Biomedicum, Helsinki.
