Suun limakalvomuutokset ovat lapsilla harvinaisia, mutta niitä kuitenkin esiintyy. Hammaslääkärin tuleekin tunnistaa niistä yleisimmät.
– Yleisimpänä imeväisikäisen suumuutoksena pidetään sammasta. Lievissä tapauksissa ei tarvita hoitoa, vaan plakit häviävät suusta itsekseen. Tällöin mietin, onko kyseessä edes todellinen kandidiaasi, toteaa HLT, EHL Saara Kantola.
– Todellisiakin kandidiaaseja vauvoilla kyllä esiintyy. Jos niitä ilmenee toistuvasti, on syytä epäillä neutropeniaa tai immuunipuutosta.
Vastasyntyneillä tavattaviin suumuutoksiin kuuluvat myös hammasharjanteilla näkyvät helmimäiset ienkystat.
– Vauvan ienkystia ei pidä hoitaa mitenkään. Ne muodostuvat dentaalilaminan jäänteistä ja puhkeavat itsekseen.
Reaktiiviset suumuutokset, kuten pyogeeniset granuloomat, ovat vauvoilla harvinaisia, ja niiden etiologia täytyy aina selvittää yleissairauden poissulkemiseksi.
Isompien lasten ja nuorten suissa tyypillisimmät limakalvomuutokset ovat virusinfektioiden aiheuttamia ja paranevat itsekseen. Tavallisimpia virusinfektiotauteja ovat herpangiina ja enterorokko. Herpangiinassa lapsella esiintyy kuumeen ja lihaskipujen lisäksi suulaessa ja uvulassa pieniä, ulseroituvia ja yleensä kivuttomia vesikkeleitä. Enterorokko on kouluikäisten kuumesairaus, ja sen tuottamat ulseroituvat vesikkelit suussa voivat olla erittäin kipeitä.
Lapsi voi sairastua myös primaariin herpesinfektioon, jonka aiheuttaja on HSV1-virus. Herpesinfektioon liittyvä suutulehdus on rakkulainen ja hyvin kivulias; lisäksi oireina ovat lymfadenopatia, korkea kuume ja huonovointisuus.
– Riittävä nesteen saanti on potilaalle erittäin tärkeää, ja erityisesti pienillä lapsilla sormien joutuminen suuhun on yritettävä estää, sillä infektio voi tarttua myös silmiin. On myös muistettava, että potilas tartuttaa tautia niin kauan kun hänellä on rakkuloita.
Usein hoidoksi riittää nesteytys ja särkylääkitys, mutta toisinaan tarvitaan asikloviirihoitoa.
Lapsilla esiintyy myös aftoja. Yleensä aftojen etiologia jää epäselväksi, mutta joskus ne voivat olla merkki suolistosairaudesta. Esimerkiksi haavaiseen paksusuolen tulehdukseen ja keliakiaan saattaa liittyä aftooseja suutulehduksia, jotka edeltävät maha- ja suolioireita.
Orofakiaalisessa granulomatoosissa (OFG) nähdään huulten ja suun limakalvojen turvottelua ja punoitusta. Lisäksi suussa on yleensä hyperplasioita ja fissuuramaisia ulseraatioita. OFG-potilaalla on suurentunut riski sairastua Crohnin tautiin.
– Jos epäilet potilaalla keliakiaa, voit tarkistaa keliakia-vasta-aineet seerumista. Joka tapauksessa tarvitaan lähete lääkärille. Jos taas epäilet Crohnin tautia tai OFG:tä, lähetä potilas erikoissairaanhoitoon suupoliklinikalle. Mikäli potilaalta on jo otettu suubiopsia, voit tehdä lähetteen suupolin lisäksi myös gastroenterologian poliklinikalle.
Suun limakalvoilla manifestoituvat ihotaudit ovat lapsilla ja nuorilla harvinaisia. Tavallisin niistä on lichen planus. Kun lapsella näkyy suussa likenoideja muutoksia, autoimmuunitaudin mahdollisuus pitää sulkea pois.
– Mikäli epäilet potilaalla sidekudossairautta, kysy iho-oireista, niveloireista ja yleisoireista. Onko ihottumaa tai lehahteluja, entä aamujäykkyyttä ja nivelturvotusta? Kärsiikö potilas epämääräisestä väsymyksestä tai lämpöilystä? Oikeilla kysymyksillä hammaslääkärikin voi päästä autoimmuunitaudin jäljille.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 6/2016
Lähde: HLT, EHL Saara Kantolan luento ”Lasten limakalvosairaudet” Apollonia Symposiumissa 19.3.2016.
