Hammasvammat ovat yleisiä ja leukamurtumien määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Vaikeasti vammautuneen potilaan hoito ja kuntoutus vievät runsaasti terveydenhuollon resursseja, ja edullisinta vammojen hoitoa onkin niiden ennaltaehkäisy.
LT, EHL Ulla Perheentuvan korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalaan kuuluvassa väitöskirjatyössä selvitettiin hammas- ja kasvovammojen epidemiologiaa sekä kallonpohjan murtumien – erityisesti etukallonpohjan murtumien – hoitojen kehittämisen kannalta keskeisiä vammojen syitä ja niiden mekanismeja, hoitokäytäntöjä, komplikaatiota sekä kuntoutumista.
Väitöskirjan ensimmäinen osatyö oli kohorttitutkimus, jossa kartoitettiin hammasvammojen esiintyvyyttä ja niiden taustatekijöitä väestötasolla. Sen aineistona oli 5 737 tutkittavaa. Tapaturmaisten hampaiden lohkeamisten esiintyvyys oli tässä aineistossa 43 % ja hampaan siirtymisten ja irtoamisten 14 %. Hammasvammojen suurella esiintyvyydellä havaittiin olevan tilastollinen yhteys potilaan aiempiin vammoihin, mielenterveysongelmiin, ylipainoon ja runsaaseen alkoholinkäyttöön.
Tutkimuksessa selvitettiin myös lasten ja nuorten vakavien kasvovammojen ja kallonpohjan sekä etukallonpohjan murtumien määrää, vammamekanismeja, hoitomenetelmiä ja -tuloksia sekä päävammoista kuntoutumista. Ilmeni, että aivovammat ja pitkäkestoinen vajaakuntoisuus ovat tapaturman jälkeen yleisiä, mutta valtaosalle potilaista ei kuitenkaan jää pysyviä neurologisia tai neuropsykologisia ongelmia.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 10/2014
Lähteet: Perheentupa U. Epidemiology, management and outcome of facial injuries. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto; 2014.
Turun yliopiston väitöstiedote ”Hammasvammat ovat yhteydessä ylipainoon ja mielenterveysongelmiin” 27.5.2014.
