Ajattelitko, että hampaiden kovakudosten rakenne on selvitetty? Minä luulin, kunnes kuuntelin kehitysbiologi, akatemiaprofessori Jukka Jernvallin luennon. Uutta on löydetty ainakin päästäisen ja hiiren hampaista, mutta mitä se merkitsee?
Jukka Jernvall pääsi kumppaneineen tutkimaan päästäisen hampaan rakennetta Ranskaan, Grenoblen synkrotroniin (The European Synchrotron Radiation Facility, ESRF). Synkrotronissa voidaan tuottaa paljon auringonvaloa kirkkaampaa valoa (sähkömagneettista säteilyä), josta voidaan suodattaa tutkijoiden käyttöön haluttuja aallonpituuksia infrapunasäteilystä korkeaenergiseen röntgensäteilyyn.
Vaikka synkrotroni on stadionin kokoinen, tällä ”supermikroskoopilla” tutkitaan pieniä ja nopeita asioita. Synkrotronisäteilyllä voidaan selvittää hampaan rakenteen lisäksi esimerkiksi molekyylien rakennetta tai kemiallisia reaktioita. Päästäisen hammas valikoitui Jernvallin tutkimukseen pienuutensa vuoksi, mutta sittemmin tutkijat onnistuivat kuvantamaan synkrotronin toisella työasemalla myös hiiren hampaan rakennetta.
Jervall näytti vielä julkaisemattomia kuvia, joista löytyi uutta: dentiinikanavat eivät loppuneetkaan kiille-dentiinirajalla, vaan haarautuivat ja jatkuivat kiilteeseen tiheänä ”oksistona”. Näin tapahtui sekä päästäisen että hiiren hampaassa, joskin rakenteet poikkesivat hieman toisistaan. Se, millainen rakenne on ihmisen hampaan kiille-dentiinirajalla, on vielä synkrotronilla näkemättä. Myös löydöksen merkitys on epäselvä.
Kahvijonossa kuulijat spekuloivat innokkaasti kiilteeseen ulottuvien dentiinikanavien haarakkeiden syntymekanismia ja merkitystä. Siksikö siinä kiille-dentiinirajan tuntumassa vihloo? Eikö olekaan kyse vain niistä dentiinikanavien nesteiden osmoottisesta virtauksesta?
Päivi Hölttä
Lähde: Akatemiaprofessori Jukka Jernvallin luento Apollonian Lasten hammashoidon jaoston luentopäivänä Helsingissä 16.5.2014.
