Hampaiden implanttihoidoista saadaan pääsääntöisesti hyviä tuloksia. Kuitenkin potilaita ja hoitavia hammaslääkäreitä huolestuttavat implanttien epäonnistumiset: liikkuvuus, luukato tai muut ongelmat. Epäonnistumisen syitä on tutkittu paljon, mutta silti asiasta ei ole täyttä ymmärrystä.
Tuore suomalaistutkimus selvitti laajalla aineistolla implanttipoistojen taustatekijöitä. Tutkimusaineistona oli THL:n ylläpitämään hammasimplanttirekisteriin vuosina 1994·2012 merkityt tiedot. Muuttujina tutkimuksessa olivat laitetut implantit, poistetut implantit, implantin asennuksen ja poiston välinen aika, implanttityypit, implanttien pituus, paikka suussa (leuat ja hammastyyppi) sekä potilaan sukupuoli ja ikä. Tutkijat muistuttavat, että kaikkia implantteja ja poistoja ei ole merkitty rekisteriin. Suurimpien implanttimyyjien myyntimääriä ja tuotteiden asennuksia verrattaessa kolmen vuoden ajalta näyttäisi siltä, että 76 % implanteista on rekisterissä.
Hammasimplanttirekisterin mukaan Suomessa asennettiin vuosina 1994·2012 yhteensä 198 538 implanttia. Näistä jouduttiin poistamaan kaikkiaan 3 318 (1,7 %). Implantteja jouduttiin poistamaan hieman enemmän miehiltä kuin naisilta. Mediaani implanttien poistotarpeelle oli 247 päivää asennuksen jälkeen. Jopa kolmasosa implanttipoistoista tehtiin ensimmäisten 142 päivän aikana. Implantteja poistettiin tilastollisesti merkitsevästi enemmän yläleuasta (1865/103 305) kuin alaleuasta (1462/95233), mutta ero oli vain 0,3 prosenttia. Etu- ja kulmahammasimplantteja poistettiin hieman enemmän kuin välihampaiden implantteja.
Tutkimuksessa oli mukana 51 erilaista implanttia, ja jatkoanalyyseja tehtiin niistä 17 implanttityypistä, joita kutakin oli asennettu vähintään 500 kappaletta. Suurin osa implanteista oli 10 mm tai pidempiä (93,3 %). Lyhyitä alle 8 mm implantteja poistettiin hieman enemmän kuin pidempiä implantteja. Poistetuimpia olivat IMZ Dental Implantin (8,5 %) ja kestävimpiä Brånemark Nobel Directin (0,6 %) implantit. Eniten käytettyjen implanttien (Straumann/Astra Implants, yht. 60,9 % asennetuista) poistotarve (1,2 %) oli myös pieni.
Tutkijat muistuttavat, että implanttirekisteristä saadaan tietoja implanttien poistoista leukaluusta (removal), mikä ei ole sama asia kuin implanttihoidon epäonnistuminen (failure). Tästä syystä tämän tutkimuksen tuloksia ei suoraan voi verrata implanttihoitojen kliinisten seurantojen antamiin tuloksiin.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 3/2014
Lähde: Antalainen AK, Helminen M, Forss H, Sándor G, Wolff J. Assessment of Removed Dental Implants in Finland 1994·2012. Int J Oral Maxillofac Implants. 2013; 28(6): 1612·8. doi: 10.11607/jomi.3277.
