Pohjoismaisten hammaslääkärilehtien tämän vuoden yhteinen teema-artikkelien kokonaisuus valottaa suunterveyden eriarvoisuutta Pohjoismaissa. Tässä ja kahdessa seuraavassa lehdessä julkaistava kymmenen artikkelin kokonaisuus antaa eväitä niin ammattilaisille kuin päätöksentekijöille.
Pohjoismainen hyvinvointimalli on ainutlaatuinen ja pohjautuu maiden yhteiseen historialliseen ja kulttuuriseen perinteeseen. Viidellä Pohjoismaalla, Islannilla, Norjalla, Ruotsilla, Suomella ja Tanskalla, on samankaltainen yhteiskuntarakenne ja sosioekonominen tausta. Mailla on yhteinen pohjoismainen työmarkkina, ja liikkuminen maiden välillä on vapaata. Koulutus ja terveys- ja sosiaalipalvelut rahoitetaan pääosin verovaroin. Pohjoismainen terveydenhoitomalli eroaa merkittävästi muista eurooppalaisista malleista. Tunnusomaista pohjoismaiselle mallille ovat laajat julkiset terveydenhuollon palvelut koko väestölle tasa-arvoisesti. Taustalla on ajatus, että kaikki kansalaiset ovat oikeutettuja palveluihin samoilla ehdoilla ja että hoitoja annetaan tarpeen mukaisesti. Suun terveydenhuollon osalta julkiset palvelut ovat maksuttomat kaikille lapsille ja nuorille. Monessa maassa hoito tavoittaakin lapset ja nuoret kattavasti. Aikuisväestölle ja erityisryhmille kattavia suun terveydenhuollon palveluja ei kuitenkaan ole tarjolla.
Pohjoismainen terveydenhoitomalli on edistyksellinen, mutta terveydenhuollon kustannukset eivät jakaudu oikeudenmukaisesti, eivätkä kaikki saa tarvitsemaansa hoitoa. Eriarvoisuutta on myös hyvinvointivaltioissa, eikä se ole vähentynyt. Kun suunterveys on parantunut väestötasolla, on usein unohdettu sairauksien voimakas polarisoituminen. Erityisesti sosiaalisesti haavoittuvien ja heikompiosaisten kohdalla hoidossa on suuria ongelmia ja puutteita. Vaikka yleiset suunterveyden indikaattorit, kuten 12-vuotiaiden DMFT-indeksi ja aikuisväestön hampaattomuus, osoittavat myönteistä kehitystä, eivät kaikki saa tarvitsemiansa palveluja. Jos sosiaalinen tausta on heikko, lapset ovat erityisen haavoittuvia. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, eikä heitä saa syrjiä. Yhteiskunnalla on velvollisuus huolehtia siitä, että kaikki lapset saavat parasta mahdollista hoitoa taustastaan riippumatta.
Aikuisten ja erityisryhmien suun terveydenhoidon osalta Pohjoismaiden välillä on suuria eroja. Alhainen koulutus- ja tulotaso ovat selkeästi yhteydessä huonoon suunterveyteen. Sosiaalisesti haavoittuvimpien ja heikossa asemassa olevien, työttömien, mielenterveyspotilaiden, päihteiden käyttäjien ja maahanmuuttajien suunterveys on usein erittäin huono. Terveyden edistämistä ja ehkäisevää hoitoa on korostettu Pohjoismaissa, mutta alamme koulutuksessa kansanterveydellisiä taitoja ja terveyden edistämistä kuitenkin opetetaan nykyään vähemmän kuin muualla Euroopassa. Suun terveydenhuollon tutkimukseen, koulutukseen ja suunnitteluun tulisi panostaa enemmän.
On eettisesti ja juridisesti ongelmallista, että kaikki eivät hyödy suun terveydenhuollon palveluista nykyisessä järjestelmässä. Ovatko tasa-arvoinen terveys ja yhtäläiset terveyspalvelut edelleenkin tavoitteemme? Suomessa sote-uudistusta on työstetty pitkään, mutta yhteisymmärrystä ei ole syntynyt. Emme tiedä, mihin suuntaan tuleva uudistus ohjaa suun terveydenhuoltoa.
Jorma Virtanen
Professori, Bergenin yliopisto, Norja
Dosentti, Turun yliopisto
Pohjoismaisen teeman toimituskunnan Suomen edustaja
Kirjoitus on julkaistu Hammaslääkärilehden 6/2021 pääkirjoituksena.
