Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa on usein haasteena se, että potilas käyttää päihteitä lääkitäkseen itseään eikä sitoudu hoitoon, mikä voi näkyä esimerkiksi lääkkeidenkäytön laiminlyöntinä. On todettu, että kaksoisdiagnoosipotilailla on muita suurempi alttius jäädä tulematta tarjottuun hoitoon tai pudota ennenaikaisesti pois hoidosta.
Suomalaisen kirjallisuuskatsauksen mukaan alun perin päihdeongelmaisten hoitomuodoksi kehitetty motivoiva haastattelu (MH) vaikuttaa tehokkaalta menetelmältä hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita. MH on keskusteluterapeuttinen, toimivaan vuorovaikutukseen perustuva tapa kohdata potilas. MH:ssa pyritään sisäisen motivaation herättelyyn yhdistämällä ohjaavaan interventioon potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja tämän keskenään ristiriitaisten motiivien hyväksyntä.
MH voidaan toteuttaa hyvin lyhyenä tai jopa useita kymmeniä istuntoja kattavana interventiona. Perusideana kuitenkin on, että hoitava henkilö pyrkii tunnistamaan muutoksen idut potilaan puheesta ja vähitellen saa tämän pohtimaan, mitä tämä itse elämältään haluaa. Päämääränä on saada potilas puhumaan itse muutoksen puolesta. Tämän ns. muutospuheen on todettu olevan tärkein varsinaista muutoksen tekemistä ennustava tekijä. MH:ssa hoitava henkilö välttää asiantuntijaroolin ottamista ja painostamista pyrkien samalla kiertämään vastustuksen, joka on tyypillistä muutosprosessin alkuvaiheessa, kun potilas itse ei näe tarvetta muutokseen tai kokee sen jopa haitallisena.
Kaksoisdiagnoosipotilaita koskevissa satunnaistetuissa, kontrolloiduissa tutkimuksissa on todettu, että lyhyt MH paransi lyhyellä aikavälillä (3–6 kk) sitoutumista hoitoon ja vähensi päihteidenkäyttöä sekä muuta psykiatrista oireilua enemmän kuin muut samanpituiset interventiot – kuten itsehoitovihkonen, tavanomainen hoitotapaaminen tai opastava tapaaminen. Myös laajempaan hoitoon integroituna MH paransi hoitovastetta.
MH:n menetelmien hallinta on osoittautunut melko haastavaksi tehtäväksi. Tutkijat toteavat kuitenkin, että MH:n suurin voima piilee ehkä kuitenkin sille ominaisessa, hyväksyvässä ja kunnioittavassa suhtautumistavassa, joka antaa potilaalle mahdollisuuden käsitellä sisäisiä ristiriitojaan avoimesti. Hoitavalle henkilölle luottamuksellinen hoitosuhde taas tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää tarvittaessa myös muita hoitomenetelmiä.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 13/2013
Lähde: Lahti J, Rakkolainen M, Koski-Jännes A. Motivoiva haastattelu kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2013; 129: 2063–8.
