Leukaluiden osteonekroosille ovat erityisen alttiita potilaat, joita hoidetaan typpeä sisältävällä bisfosfonaattilääkityksellä, kertoo saksalaisprofessori Wilfried Wagner. Huolellinen plakinpoisto ja tiheät kontrollikäynnit hammashoitolassa kuitenkin mahdollistavat implanttien laittamisen myös tällaisille potilaille.
Bisfosfonaattilääkitysten aiheuttamat leukaluiden osteonekroosiongelmat on tunnettu jo ainakin 10 vuotta. Nykyisin yleisesti käytetyn määritelmän mukaan bisfosfonaattihoidon aiheuttamasta osteonekroosista puhutaan silloin, kun leukaluuta on paljaana yli 8 viikon ajan ja kun potilas on saanut tai saa parhaillaan bisfosfonaattihoitoa muttei ole saanut sädehoitoa. Bisfosfonaattihoidon aiheuttama osteonekroosi luokitellaan kolmeen eri luokkaan: 1) nekroottista luuta on paljaana, mutta potilaalla ei ole subjektiivisia oireita eikä ympäröivällä limakalvolla ole tulehduksen merkkejä; 2) luuta on paljaana ja potilaalla on alueella oireita – kipua, turvotusta ja/tai märkävuotoa; 3) edellisten lisäksi osteonekroosi on aiheuttanut patologisen leukamurtuman, ihofistelin tai laajan absessin tai luusta irtoaa sekvestereitä.
Tarkkaan diagnostiikkaan tarvitaan kartiokeila- tai tietokonetomografiakuvausta. Osteonekroosin tunnusmerkkejä ovat luun skleroottisuus, sekvesterit, hunajakennomainen luustruktuuri, osteolyysi ja periostireaktiot.
Typpeä sisältävät bisfosfonaatit aiheuttavat useammin ongelmia kuin muut bisfosfonaatit. Useimmiten osteonekroosin syynä olevan bisfosfonaattihoidon taustalla on ollut multippeli myelooma, eturauhassyöpä tai rintasyöpä. Huolellinen hammashoito ja hyvä plakkikontrolli auttavat näitäkin potilaita välttämään osteonekroosikomplikaatiot.
Osteonekroosileesioissa saattaa olla Actinomyces-infektio, joka voidaan hoitaa ampisilliinilla. Komplisoituneet leesiot hoidetaan kirurgisesti: nekroottinen luu poistetaan ja terveet luupinnat peitetään kokonaan pehmytkudoksella.
Myös bisfosfonaatteja saaneelle potilaalle voidaan harkita implanttihoitoa. Implanttien luutuminen tapahtuu yleensä normaalisti, mutta pitkän ajan kuluessa ongelmia voi silti tulla. Olsonin tutkimuksen mukaan kuitenkin vain 5 %:lla osteonekroosipotilaista ongelma ilmeni hammasimplantin yhteydessä. Ratkaisuna ei välttämättä ole kaikkien implanttien poistaminen, vaan ongelma-alueen kirurginen hoito saattaa riittää. Osteonekroosi kuitenkin uusii herkästi, ja riskipotilaille suositellaankin kontrollikäyntejä 3 kk:n välein.
Helena Forss, Tampereen yliopisto
Lähde: Prof Wilfried Wagnerin luento sessiossa“How do you treat the compromised patient?” Osteology Symposiumissa 4.5.2013.
