Kuitulujitteinen silta valmistetaan lasikuituvahvikkeesta ja yhdistelmämuovista. Sitä voidaan käyttää laboratoriovalmisteisten rakenteiden sijaan korvaamaan puuttuvia hampaita. Tässä tutkimuksessa tutkittiin lyhyen kuitusillan säilymistä etualueella.
Kuitulujitteisen sillan etuja perinteiseen metallirunkoiseen kevytsiltaan nähden ovat parempi adheesio, fysiologisempi jäykkyys ja parempi ulkonäkö. Yhdistelmämuovia tai kuituja voidaan lisätä valmiiseen siltaan, jolloin siltaa voidaan muokata ja korjata tarpeen mukaan.
Tutkimuksessa selvitettiin kolmen yksikön etualueen kuitusillan pitkäaikaisennustetta. Tutkimukseen osallistui 52 potilasta, joille tehtiin yhteensä 60 kuitusiltaa. Viiden vuoden seurannan jälkeen silloista oli säilynyt 64 %. Arvioitu säilymisen mediaaniaika oli 58 kuukautta. Sillan fraktuurat sekä yhdistelmämuovin ja kuidun irtoaminen toisistaan (delaminaatio) olivat yleisimmät epäonnistumisen muodot.
Tutkimuksessa olleilla silloilla korvattiin yksi puuttuva hammas, kaksi siltayksikköä oli mukana retention vuoksi. Silloissa ei käytetty ulokkeita. Siltojen käyttöindikaatiot vaihtelivat nuorten potilaiden puuttuvien hampaiden väliaikaisesta korvaamisesta aikuisten pysyvämpiin restauraatioihin sekä kustannusten että kudoksen säästämiseksi. Kiinnitykseltään sillat olivat erityyppisiä: osa oli pelkästään pintakiinnitteisiä, osan kiinnittämistä varten tukihampaisiin hiottiin tukia tai uria ja osaan tehtiin kruunu-, inlay- tai onlay-hionnat. Siltahoidon antanut hammaslääkäri päätti sopivimmasta retentiosta.
Potilaat kävivät säännöllisissä tarkastuksissa ja ylläpitohoidossa omalla hammaslääkärillään. Siltaongelmien ilmetessä heidän oli määrä ottaa yhteyttä tutkivaan hammaslääkäriin. Sen lisäksi heidät kutsuttiin siltatyön seurantakäynneille 1–2 vuoden välein.
Sillan katsottiin säilyneen, kun tutkija tai potilas ei havainnut retention menetystä tai murtumia. Vähäinen kuluminen tai pienet lohkeamat hyväksyttiin. Osaa silloista korjattiin seurannan aikana: lohkeamia hiottiin, välihampaaseen lisättiin muovia tai siltaan lisättiin kiinnityskuituja. Sillan katsottiin epäonnistuneen, kun silta murtui tai delaminoitui, eikä niitä pystytty korjaamaan vastaanotolla. Pintakiinnitteiset sillat vaikuttivat säilyvän paremmin, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
Sillan menettämisen syitä olivat muun muassa kiinnityssementin liukeneminen, rungon ja yhdistelmämuovin välisen liitoksen hajoaminen, liian vähäinen retentio tai ohuiden kiinnityskohtien murtuminen ja lateraalisesti suuntautunut purentakuormitus.
Ani Lakoma, Apollonia
Lähde: van Heumen CC, van Dijken JW, Tanner J, Pikaar R, Lassila LV, Creugers NH et al. Five-year survival of 3-unit fiber-reinforced composite fixed partial dentures in the anterior area. Dent Mater 2009; 25: 820–7.
