Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan jonkinasteista parodontiittia sairastaa 64 prosenttia 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Suomessa hampaiden kiinnityskudosten sairaudet ovatkin yleisin ja eniten hoitoa vaativa suunterveyden ongelma aikuisväestöllä. Väestötasolla parodontiitin varhaisdiagnostiikka vuotaa, totesi professori Matti Knuuttila luennollaan Apollonia Symposiumissa.
Suomalaisen aikuisväestön sairastavuudessa huolestuttavia piirteitä ovat suuri esiintyvyys jo nuorilla 30–35-vuotiailla aikuisilla ja myös vaikea-asteisen sairauden suuri määrä. Molemmat seikat ennakoivat korkeita hoitokustannuksia, jotka suurelta osin olisivat vältettävissä.
Salakavalat iensairaudet kiusaavat selkeästi enemmän suomalaisia aikuisia verrattuna ruotsalaisiin. Professori Anders Hugosonin esittelemä Ruotsissa Jönköpingissä tehty paikallinen epidemiologinen tutkimus osoittaa, että Ruotsissa suunterveys on kohdentunut merkittävästi kaikilla osa-alueilla 30 vuodessa (1973–2003). Suomessa suunta on ollut sama, mutta muutos parodontiitin sairastavuudessa on ollut suhteessa pieni. Aikuisväestön potilaita, joilla oli vähintään yksi 4 millimetrin tai syvempi ientasku, oli 77 prosenttia Mini-Suomi -tutkimuksessa 1980. Vastaava luku oli laskenut 64 prosenttiin Terveys 2000 -tutkimuksen tulosten mukaan. Suomessa reilu 20 prosenttia sairastaa vakavaa parodontiittia, kun Ruotsissa vastaava luku on muutaman prosentin luokkaa.
Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan itse ilmoitetulla hampaiden harjauskertojen määrällä ei ole suoraa yhteyttä ientaskujen määrään. Merkittävää onkin harjauksen laatu. Myöskään ientaskujen esiintyvyydessä ei juuri ollut eroa verrattaessa säännöllisesti hoidossa käyviä heihin, jotka kävivät tarvittaessa. Knuuttilan mukaan hampaiden pinnalle kerääntyvä plakki eli suuhygienian taso on vaikuttava muuttuja yhtälössä.
Hampaiden kiinnityskudoksissa hitaasti etenevä tulehdus voi jäädä helposti huomaamatta ammattilaiseltakin. Suomalaisen suun terveydenhoidon tulisikin suhtautua entistä vakavammin kiinnityskudossairauksien varhaismuutosten havaitsemiseen ja hoitoon. Suomessa parodontiitin hoidosta aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat alhaiset ja ne ovat epäsuhteessa sairauden yleisyyteen. Omahoitoon opastamiseen, varhaisdiagnostiikkaan ja hoitoon tarvitaankin panostusta. ”Jokainen ymmärtää, että jos vain paikataan reiät ja kiinnityskudossairaus jää huomiotta, on vähän sama kuin käden ja jalan ollessa kipeä hoidettaisiin vain käsi”, professori Knuuttila pohtii.
Lähde: Professori Anders Hugosonin luento ”What we have learned from epidemiological studies run in Jönköping?” ja professori Matti Knuuttilan luento ”Terveys 2000 -tutkimuksen sanoma suomalaisten ienterveydestä” Apollonia Symposiumissa 18.3.2010.
Annika Nissinen, Suomen Hammaslääkärilehti 6/2010
