Suomalaistutkimus osoitti, että terveyskeskuksissa keskitytään aikuispotilaiden osalta karieksen hoitoon. EHL, johtava ylilääkäri Jari Lindenin mukaan huolestuttavinta on kiinnityskudossairauksien diagnostiikan ja hoidon unohtuminen.

Vuoden 2001 jälkeen julkinen suun terveydenhuolto on ollut myös yli 17-vuotiaiden aikuisten saatavilla. Tuoreessa rekisteritutkimuksessa selvitettiin tämän terveysreformin vaikutuksia hoitotoimenpiteisiin ja aikuispotilaiden hoidontarpeeseen sekä muutoksia seurantajaksolla 2001–2013. Tutkimuksessa oli mukana suun terveydenhuollon potilaat (320 000) viiden eteläsuomalaisen terveyskeskuksen alueelta.

Aikuispotilaiden määrä lisääntyi yli 80 % vuosien 2001 ja 2013 välillä. Pienin muutos oli nuorimmassa ikäryhmässä (18–39 v.), suurempi 40–64-vuotiaiden ryhmässä, mutta suurin muutos oli eläkeikäisillä – määrä viisinkertaistui. Tutkimuksen mukaan 77,5 % aikuisväestöstä käytti suun terveydenhuollon palveluita terveyskeskuksissa.

Tutkimuksessa havaittiin, että restoratiivinen hoito (24 %), tarkastukset (16 %), kuvantaminen (13 %), anestesia (13 %) ja kiireellinen päivystyshoito (8,5 %) muodostivat lähes kolme neljäsosaa terveyskeskusten toimenpiteistä koko tutkimusjakson aikana.

– Paikkoja terveyskeskuksissa täytyy jatkossakin tehdä, mutta restauroinneissa pitäisi panostaa laatuun ja kestävyyteen, sanoo Linden.

Samanaikaisesti kariesta ehkäisevät toimenpiteet kattoivat 4 % ja parodontiumin hoito noin 8 % toimenpiteistä. Protetiikkaa, TMD-oireiden hoitoa ja ortodontiaa ei tehty oikeastaan lainkaan (alle 1 %).

Yli 60 % suun terveydenhuollon ammattilaisten ajasta käytettiin karieksen hoitoon (restoratiivinen hoito, tarkastus, endodontia, päivystys, anestesia ja kuvantaminen). Seurantajakson aikana kuvantaminen, puudutukset ja hoitotoimenpiteiden määrä kokonaisuudessaan lisääntyivät merkitsevästi.

– Puudutusten ja röntgenkuvien käytön lisääntymisen näen positiivisena trendinä. Ne viittaavat hoidon ja diagnostiikan parantumiseen sekä hyvään kivunhoitoon, sanoo Linden.

Myös laskeva trendi ehkäisevässä hoidossa oli tilastollisesti merkitsevä. Ehkäisevää hoitoa myös kohdistettiin keskimäärin viisi kertaa enemmän niille, jotka eivät sitä tarvinneet, verrattuna ehkäisevää hoitoa tarvitseviin.

– Ehkäisevä hoito vaatisi lisätutkimuksia. Ammattilaisten tekemien ehkäisevien toimenpiteiden vaikuttavuus on pieni. Uusia konsteja pitäisi löytää siihen, miten kannustettaisiin elinikäiseen terveysosaamiseen kodeissa, toteaa Linden.

Hoidontarve ja tehdyt toimenpiteet eivät ole täysin tasapainossa, minkä arvellaan johtuvan mm. vakiintuneista käytännöistä ja toimenpidekeskeisestä traditiosta, resurssipulasta sekä toimenpiteisiin sidotuista palkkioista.

– Jotta suunta muuttuisi, muutoksen pitäisi olla radikaali. Muun muassa aliresurssointi ja toimenpidepalkkiot ovat asioita, joihin yksittäisen ylihammaslääkärinkin on vaikea vaikuttaa, Linden pohtii.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 8/2020

Lähde: Linden J, Widström E, Sinkkonen J. Adults’ dental treatment in 2001–2013 in Finnish public dental service. BMC Oral Health 2020; 20(1): 121. Julkaistu verkossa 21.4.2020.