Suunterveys on merkittävä osa ihmisen kokonaisterveyttä, ja monet sosioekonomiset ja käyttäytymistekijät vaikuttavat myös siihen. Tupakoinnin ja diabeteksen on osoitettu olevan yhteydessä moniin suusairauksiin, ja tutkimusnäyttöä on runsaasti etenkin niiden merkityksestä parodontologisissa sairauksissa, jotka pahimmillaan voivat johtaa hampaiden menetykseen. Tupakointi altistaa parodontiitin kehittymiselle ja etenemiselle, kun taas diabeteksen ja parodontiitin välisen yhteyden uskotaan olevan kaksisuuntainen.

Tämä väitöstutkimus oli poikittaistutkimus, jonka aineisto koostui 46-vuotiaista Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin jäsenistä. He ovat lapsesta saakka olleet julkisesti tuettujen suun terveyspalvelujen piirissä. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavia asioita: 1) tupakoinnin yhteys hampaiden menetykseen, 2) tupakointihistorian ja tupakoinnin lopettamisen vaikutus hampaiden pysyvyyteen, 3) itse ilmoitetun hampaiden lukumäärän luotettavuus tutkimuskäytössä sekä 4) vähentyneen hampaiden lukumäärän soveltuvuus sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden indikaattoriksi. Tutkimuksen vastemuuttujana oli hampaiden lukumäärä, joka oli joko hammaslääkärin määrittämä tai tutkittavien itse ilmoittama.

Tutkimuksessa havaittiin, että tupakoinnilla oli altistustasoon perustuva yhteys vähentyneeseen hampaiden lukumäärään. Yhteys oli selvempi miehillä kuin naisilla. Koulutustason tai hampaidenharjausaktiivisuuden ei havaittu liittyvän yhteyden voimakkuuteen. Vähintään kymmenen vuotta tupakoineilla oli vähemmän hampaita kuin tupakoimattomilla, ja tupakoinnin lopettaminen auttoi säilyttämään hampaita, erityisesti miehillä.

Tutkimukseen osallistuneiden itse ilmoittamat hampaiden lukumäärät olivat pääasiassa yhtäpitäviä hammaslääkärin tarkastukseen perustuvien lukujen kanssa, joskin itse ilmoitettujen lukujen luotettavuus vaihteli hieman sukupuolen, koulutustason ja tupakointistatuksen mukaan. Vähentynyt hampaiden lukumäärä liittyi sokerirasituskokeella varmistettuihin sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin, etenkin naisilla.

Tämä tutkimus vahvistaa sitä yleistä käsitystä, että tupakointi on suunterveyden kannalta haitallinen käyttäytymistekijä ja että sen terveyshaittoja voi vähentää lopettamalla sen vielä keski-iässäkin. Itseraportoitu hampaiden lukumäärä vaikuttaa olevan kohtuullisen luotettava hampaiden menetyksen mittari laajojen väestötutkimusten tarpeisiin. Tässä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella vähentynyt hampaiden lukumäärä voi myös mahdollisesti olla yksi merkki piilevästä diabeteksesta.

Voidaankin todeta, että hammaslääkäreillä on merkittävä rooli potilaiden kokonaisterveyden edistämisessä, etenkin diabeteksen ehkäisemisessä ja tupakoinnin vastaisessa työssä.

Väitöstutkimus tehtiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, Suun terveyden tutkimusyksikössä.