Ihmiskehon eri osien mikrobistolla voi olla suotuisia tai haitallisia vaikutuksia yksilön terveyteen. Bakteerit voivat suojata kehoa virusinfektioilta ja toisaalta edesauttaa niiden tarttumista. Lisäksi virukset ja bakteerit saattavat altistaa yksilön syövän kehittymiselle joko yksinään tai yhteisvaikutuksellisesti. Bakteerien ja virusten tarkemmat vuorovaikutusmekanismit tunnetaan kuitenkin toistaiseksi huonosti.

Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tunnetun potentiaalisesti karsinogeenisen viruksen, ihmisen papilloomaviruksen eli HPV:n, vaikutusta bakteerimikrobistoon. Tutkimus perustui 39 terveen äiti-lapsiparin näytteisiin, jotka oli aiemmin kerätty osana suomalaista seurantatutkimusta (Finnish Family HPV -tutkimus). Tutkimuksessa analysoitiin esikoistaan odottavien naisten suun limakalvojen ja kohdunkaulan bakteerimikrobistojen koostumus, ja synnytyksen jälkeen kartoitettiin istukan ja äidinmaidon sekä vastasyntyneiden lasten suun limakalvojen bakteerimikrobistot. Näiden koostumusta vertailtiin toisiinsa sen selvittämiseksi, eroavatko HPV-positiiviset mikrobistot HPV-negatiivisista. Lisäksi tutkittiin, missä määrin vastasyntyneen lapsen suun bakteerimikrobisto muistuttaa äidin suun, kohdunkaulan ja istukan mikrobistoja. Näin pyrittiin selvittämään, miten nämä äidin elimistön eri anatomiset alueet voivat vaikuttaa lapsen suun mikrobiston kehittymiseen.

Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena todettiin, että HPV-positiivisten näytteiden bakteerimikrobisto oli erilainen kuin HPV-negatiivisten. Erot näkyivät äitien ja lasten suusta sekä äitien kohdunkaulasta ja istukasta otetuissa näytteissä. Kaiken kaikkiaan HPV-positiivisista näytteistä löydettiin enemmän patogeenisinä pidettyjä bakteerilajeja – kuten Ureaplasma istukasta ja lasten suunäytteistä, Selenomonas äitien suunäytteistä sekä Atopobium vaginae kohdunkaulasta. Ureaplasma- ja Atopobium vaginae -lajit on yhdistetty esimerkiksi lisääntyneeseen keskenmenon riskiin sekä ennenaikaiseen synnytykseen. Lisäksi tutkimuksen istukkanäytteistä voitiin todeta, että istukassa on sille ominainen bakteerimikrobisto, jonka koostumus vaihtelee HPV-statuksen mukaan. Väitöskirjatyössä ilmeni myös, että heti syntymän jälkeen lapsen suun mikrobisto muistuttaa eniten istukassa todettua mikrobistoa. Erot äidin synnytyskanavan ja suun bakteeristoihin ovat suuremmat. Nämä löydökset vahvistavat käsitystä siitä, että yksilö voi kohdata bakteereita jo ennen syntymäänsä.

Väitöskirjatyöhön liittyneissä kokeellisissa tutkimuksissa arvioitiin HPV-positiivisten kohdunkaulasyöpäsolulinjojen invaasiokykyä käyttämällä hyvänlaatuisista kohdun myoomakasvaimista kehitettyjä kudosviljelymalleja. Lisäksi selvitettiin HPV-virusten määrän ja ionisoivan säteilyn vaikutusta tähän invaasioon. Kävi ilmi, että vähemmän HPV:tä sisältävä solulinja (SiHa) invasoi hieman voimakkaammin kuin suuremman virusmäärän sisältävä solulinja (CaSki), mutta invaasion pinta-alalla ei ollut merkitystä. Altistus ionisoivalle säteilylle (4 Gy) vähensi syöpäsolujen invaasiota.

Väitökseen johtaneet tutkimukset tehtiin Turun yliopistossa.