Runsaan alkoholinkäytön haitalliset vaikutukset terveyteen tunnetaan laajalti. Tutkimustulokset siitä, onko alkoholinkäytöllä vaikutusta hampaiden kiinnityskudoksiin, ovat kuitenkin ristiriitaisia. Tässä väitöstutkimuksessa haluttiinkin selvittää, onko alkoholinkäyttö riski myös hampaiden kiinnityskudoksille. Väitöskirjassa tutkittiin alkoholinkäytön yhteyttä (i) syventyneiden ientaskujen esiintyvyyteen suomalaisilla aikuisilla poikkileikkausasetelmassa vuonna 2000 sekä (ii) syventyneiden ientaskujen ilmaantuvuuteen seurannassa vuosina 2000–2004 ja 2000–2011. Tutkimus perustui Terveys 2000 -tutkimuksen, suomalaisten aikuisten suunterveyden seurantatutkimuksen ja Terveys 2011 -tutkimuksen aineistoihin. Tiedot oli kerätty kliinisen suun tutkimuksen, kyselyjen ja laboratoriotutkimusten avulla.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että kevyen tai kohtalaisen alkoholinkäytön ei voida katsoa suurentavan syventyneiden ientaskujen esiintymisen tai ilmaantumisen riskiä. Tuloksista ilmeni kuitenkin myös, että alkoholinkäyttö on yhteydessä huonoon hampaiden kiinnityskudosten kuntoon tietyillä tutkituilla ryhmillä. Alkoholin haitat riippuivat sukupuolesta, iästä, tupakoinnista ja erityisesti sosioekonomisesta asemasta. Lisäksi näissä eri ihmisryhmissä erilaiset alkoholinkäyttötavat – käytön määrä, tiheys, käyttö yli riskirajan ja juoman tyyppi – vaikuttivat eri tavoin hampaiden kiinnityskudosten terveyteen. Runsaampi ja tiheämpi sekä riskirajat ylittävä alkoholinkäyttö olivat yhteydessä syventyneiden ientaskujen runsaampaan esiintymiseen miehillä, iäkkäillä henkilöillä sekä perus- tai keskiasteen koulutuksen omaavilla. Korkeasti koulutettujen tupakoimattomien keskuudessa alkoholin tiheäkään käyttö ei ollut yhteydessä syventyneiden ientaskujen esiintymiseen, kun taas vähemmän koulutettujen tupakoimattomien keskuudessa tiheä alkoholinkäyttö yhdistyi syventyneiden ientaskujen esiintymiseen. Neljä tai 11 vuotta kestäneen seurannan aikana vähäiseen tai kohtalaiseen alkoholinkäyttöön ei liittynyt syventyneiden ientaskujen kehittymistä niillä tutkituilla, joilla ei ollut syventyneitä ientaskuja lähtötilanteessa.

Tutkimustulokset täydentävät aikaisempia ristiriitaisia tietoja alkoholin vaikutuksesta hampaiden kiinnityskudosten terveyteen. Tulokset tarjoavat myös lähtökohtia aihepiiriä käsitteleville lisätutkimuksille. Näitä havaintoja voidaan soveltaa potilastyössä ja hoidon suunnittelussa väestötasolla. Tuloksia on mahdollista hyödyntää myös laajemmin alkoholinkäyttöön liittyvässä terveyden edistämistyössä. Siksi näillä havainnoilla on mahdollisuus vaikuttaa suoraan globaaleihin tavoitteisiin, jotka liittyvät vuoden 2020 suun terveydenhuoltoon, ja välillisesti osallistua Yhdistyneiden Kansakuntien vuoteen 2030 ulottuvaan kestävän kehityksen toimintasuunnitelmaan.

Väitöstutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen yksikössä.

Rajeswari Sankaranarayanan